Olen erikoistunut tavaroiden kadottamiseen ja krooniseen unohteluun. Tänään tulin tyytyväisenä kotiin ja ehdin puuhastella jonkin aikaa ennen kuin välähti, että kävin kotimatkalla kaupassa. Kauppakassi autossa. Pyykit ovat lähes pääsääntöisesti (muuten tälläkin hetkellä..) koneessa luvattoman kauan. Tänä iltana päätin käydä fillaroiden lähikaupassa - lähtöoperaatio kesti puolisen tuntia: fillarin avainta etsien. Pyörän satula oli kastunut sateessa, joten kaupassa kiskoin hupparia alaspäin ja toivoin, ettei kukaan tuijottele märkää takamustani. Onneksi on keksitty kännykkä ja siihen muistutustoiminto - se on tänäänkin muistuttanut muutamasta hoidettavasta asiasta. Puolustuksekseni voin sanoa, että en yleensä pahemmin myöhästele sovituista ajoista ja tähän saakka olen muistanut mennä sinne minne on pitänytkin.
Olen lähdössä matkalle vajaan viikon päästä - passi on tällä kertaa vielä tallessa ja se kadonnutkin löytyi puoli vuotta edellisen matkan jälkeen..kirjoituspöydän laatikosta. Nyt jännitetään tuhkapilven reittiä ja matkakavereiden terveydentilaa - voi kun pääsisimme kaikki terveinä matkaan. Pitkän talven jälkeen odotan leppoisaa lomaa kauniissa maisemissa italialaisista herkuista nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti