Kävin eilen Tyhjän kulhon tapahtumassa Tuomiokirkon kryptassa. Unicefin järjestämä tapahtuma, johon paikalliset ravintoloitsijat olivat lahjoittaneet keittoa ja leipää, taiteilijat tehneet kauniita savikulhoja ja vapaaehtoiset Unicefilaiset olivat mahdollistamassa tapahtumaa. Lahjoitusta vastaan sai valita kulhollisen herkullista keittoa ja kuunnella esityksiä, mm. Tommi T. oli lausumassa muutaman runon. Valitsin itselleni kaimani tekemän kulhon, koska pidin värityksestä ja hänen yrityksellään oli niin hauska nimi: Päivin Öin. Samassa pöydässä istui kanssani pari vapaaehtoista naista ja jutellessani heidän kanssaan satuin katsomaan toisen nimikylttiä. Kappas, sama sukunimi kuin itselläni :-) Kysyin, mistä päin hän on kotoisin ja niin vain selvisi, että hänen exmiehensä suku ja minun sukuni olivat samaa sukua. Aikamoinen sattuma, mutta hyvin tyypillistä minulle. Helsinki on vielä niin pieni kaupunki, että melko varmasti löytyy yhteisiä tuttuja. Olin ilahtunut ja tämä sukunimikaimani oli iloinen, sympaattisen tuntuinen ihminen.
Samalla kaupunkireissullani kävin Narinkkatorilla katsomassa sijaisperhetapahtumaa. Sain selville, että myös sinkku voi ryhtyä tukivanhemmaksi esim. ottamalla lapsen luokseen yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Tuo on harkitsemisen arvoinen asia. Olen viime aikoina nimittäin pohdiskellut sitä, kuinka suuri vaikutus lapsuudella on ihmisen olemiseen ja tekemisiin. Tarkoitan lähinnä sitä, miten eri tavat ja tottumukset periytyvät eteenpäin lapsille. Ja kun omia lapsia ei ole, olisi kiva yrittää siirtää sitä hyvää, minkä on saanut omilta vanhemmiltaan, eteenpäin. Sijaislapset kaipaavat yleensä ihan tavallista säännöllistä arkea. Mielellään lähtisin hänen kanssaan myös vaikka Lintsille tai Nuuksioon retkelle näyttämään luonnon ihmeitä.
Vielä sitten lapsiin liittyen kävin eilen ex tempore katsomassa elokuvan nimeltä Skavabölen
pojat. Koskettava ja hyvin tehty leffa, kannatti käydä katsomassa, vaikka oli myös osittain surullinen tarina. Tykkäsin.
Tällaisia mietteitä "aamukukinnosta", kuten eräällä ystävättärelläni on tapana sanoa. Vietetään kaikki ihana aurinkoinen syyspäivä, nyt kutsuu aamutee ja Hesari :-)
2 kommenttia:
Lempeitä ajatuksia ja ihana päivä. =)
Tuo miullekin uutta että lapsia tuntemattomiakin voi auttaa noin.
On onni, jos ihmisellä on lapsuudessaan turvallisten aikuisten turvaverkko.
Se auttaa lasta kasvamaan eheämmäksi.
Niin olikin :-) Joskus sekin voi tuntua rentouttavalta, että voi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa eikä kukaan ole odottamassa tai haluamassa minulta mitään.
Viime aikoina olen minäkin tullut enemmän ja enemmän sihen tulokseen, että lapsuus ja vanhempien esimerkki vaikuttaa tosi paljon, itse olen kokenut sen kylläkin positiivisena vaikutuksena.
Kiitos Una kommentistasi ja kaunista tiistaita siulle!
Lähetä kommentti