Kaunista Joulun aikaa

Postaukset ovat viime aikojen kiireiden vuoksi jääneet paitsioon, mutta ihanaa Joulua ehtii tämäkin tonttu toivottamaan. Tänään pääsin käymään Koiramäen Pajutallilla jouluostoksilla. Viimeinen hauska possu ehti löytää toisen ostajan, mutta nyt ainakin on tiedossa, mistä tuollaisia söpöjä heinästä tehtyjä pikkupossuja löytyy. Joulun tunnelmaan olen virittäytynyt mm. pipareita leipomalla ja lahjoja paketoimalla, ohjelmaan on kuulunut myös Joulukukkien hankinta. Ensi viikolla pari päivää töiden merkeissä - sitten rauhoittumaan Joulun viettoon. Vielä kun tämä tonttu saisi etsityksi Joulukranssin ulko-oveen, niin valmistelut alkaisivat olla loppusuoralla. Ihaninta Joulussa kuitenkin on joutenolo läheisten seurassa, kirjojen lukeminen ja herkuista nauttiminen. Oman Jouluni perinteisiin kuuluu myös kuulla Joulurauhan julistus kahdeltatoista, ilman sitä Joulu ei tunnu Joululta.

Oikein hyvää ja kaunista Joulua kaikille
toivottaa Nasumurmeli

Ystävällisyys ei maksa mitään

Vasta tänään viimeksi ilahduin minua kohtaan osoitetusta ystävällisyydestä ja pohdin, miten vähällä voi toisen ihmisen päivää ilahduttaa. Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja yritän aina muistaa, että saatan olla heille lähes ainoa kontakti ulkomaailmaan sinä päivänä. Ystävällisyys ja kannustus on myös tarttuvaa eikä kaikkea ei aina tarvitse sanoa ääneen. Ystävällisyyden pitää myös olla aitoa - näytelty tekopirteys paistaa läpi ja vain ärsyttää. Tosin palveluammatissa toimivilla ystävällisyys on osa ammattitaitoa ja ns. huono päivä pitäisi pystyä häivyttämään taka-alalle.

Kuva ei nyt liity mitenkään tekstiin, mutta on helmi muuntamoiden joukossa. Pitää majaansa eteläisimmässä Suomessa ja löytyi reilu kuukausi sitten. Uusi kamera on edelleen ostoslistalla.

Ihanaa, kohta voi alkaa Joululahjojen etsintään. Tai itse asiassa tykkään eniten lahjojen pakkaamisesta. Joulukalenteri minulla jo on huutokaupasta huudetun vanhan tammisen kirjakaapin päällä - sen toi ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet tänä vuonna 30 vuotta. Ennen vanhaan kävimme aina Uuden Vuoden aikaan elokuvissa, nyt menemme Picasson näyttelyyn. Reilun viikon lomani nimittäin alkaa kuuden päivän kuluttua, jee.

Valoisaa Joulun odotusta!

Syksyä ja uusia löytöjä

Pikainen hyvän viikonlopun toivotus! Viime lauantaina sain vihdoin viimein kuvan uudesta muuntamosta, joka lienee joitakin vuosikymmeniä sitten rakennettu. Ruskaa on tarkoitus kuvailla ja myös uusi kamera on ostoslistalla. Aika kiitää niin vinhasti, ettei meinaa perässä pysyä. Ihana kuitenkin nauttia syksyn upeista väreistä ja mukavan kirpakasta säästä, onhan tätä jo odotettu.

Käydään viikonlopun viettoon, jepulis. Aurinkoa, aurinkoa!

Jänöjussi puutarhassa

Pieneen puutarhaani on tiensä löytänyt uusi asukas, kaunis jänöjussi. Tänään hankin sinne myös pidikkeen kynttilälyhdylle. Toinen lyhty roikkuu yhdessä keijunmekon kanssa seinässä olevassa tuuletustangossa. Näin pimeänä syysiltana on ihana pitää kynttilöitä pihalla palamassa. Itseeni pimeys ei ole ikinä vaikuttanut masentavasti, päinvastoin tykkään olla sisällä lämpimässä vaikka kirjaa lukemassa. Tällä hetkellä on menossa kirja nimeltään "Puhtaalta pöydältä", kirjailijalta Regina Rask. Kertoo suomalaisesta toimittajanaisesta, joka on saanut pestin Norjan suurlähetystöön lehdistöneuvokseksi. Päivä on ollut tänään työntäyteinen ja muutenkin työrintama näyttää valoisalta. Yrittäjällä on yleensä joko liian vähän tai liian paljon töitä. Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen työn määrään, mutta ikinä ei saa olla liian tyytyväinen, muutoin kehitys lakkaa. Vaikka myönnän kyllä olevani vähän laiska tuon kehityksen suhteen. Opiskelemaan lähtöä olen aina silloin tällöin miettinyt ja mietin edelleen yhtenä vaihtoehtona.

Mutta nyt toivotan hyviä öitä ja rauhallisia unia mahdollisille blogini lukijoille!

Tyhjä kulho täydeksi

Kävin eilen Tyhjän kulhon tapahtumassa Tuomiokirkon kryptassa. Unicefin järjestämä tapahtuma, johon paikalliset ravintoloitsijat olivat lahjoittaneet keittoa ja leipää, taiteilijat tehneet kauniita savikulhoja ja vapaaehtoiset Unicefilaiset olivat mahdollistamassa tapahtumaa. Lahjoitusta vastaan sai valita kulhollisen herkullista keittoa ja kuunnella esityksiä, mm. Tommi T. oli lausumassa muutaman runon. Valitsin itselleni kaimani tekemän kulhon, koska pidin värityksestä ja hänen yrityksellään oli niin hauska nimi: Päivin Öin. Samassa pöydässä istui kanssani pari vapaaehtoista naista ja jutellessani heidän kanssaan satuin katsomaan toisen nimikylttiä. Kappas, sama sukunimi kuin itselläni :-) Kysyin, mistä päin hän on kotoisin ja niin vain selvisi, että hänen exmiehensä suku ja minun sukuni olivat samaa sukua. Aikamoinen sattuma, mutta hyvin tyypillistä minulle. Helsinki on vielä niin pieni kaupunki, että melko varmasti löytyy yhteisiä tuttuja. Olin ilahtunut ja tämä sukunimikaimani oli iloinen, sympaattisen tuntuinen ihminen.
Samalla kaupunkireissullani kävin Narinkkatorilla katsomassa sijaisperhetapahtumaa. Sain selville, että myös sinkku voi ryhtyä tukivanhemmaksi esim. ottamalla lapsen luokseen yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Tuo on harkitsemisen arvoinen asia. Olen viime aikoina nimittäin pohdiskellut sitä, kuinka suuri vaikutus lapsuudella on ihmisen olemiseen ja tekemisiin. Tarkoitan lähinnä sitä, miten eri tavat ja tottumukset periytyvät eteenpäin lapsille. Ja kun omia lapsia ei ole, olisi kiva yrittää siirtää sitä hyvää, minkä on saanut omilta vanhemmiltaan, eteenpäin. Sijaislapset kaipaavat yleensä ihan tavallista säännöllistä arkea. Mielellään lähtisin hänen kanssaan myös vaikka Lintsille tai Nuuksioon retkelle näyttämään luonnon ihmeitä.

Vielä sitten lapsiin liittyen kävin eilen ex tempore katsomassa elokuvan nimeltä Skavabölen
pojat. Koskettava ja hyvin tehty leffa, kannatti käydä katsomassa, vaikka oli myös osittain surullinen tarina. Tykkäsin.

Tällaisia mietteitä "aamukukinnosta", kuten eräällä ystävättärelläni on tapana sanoa. Vietetään kaikki ihana aurinkoinen syyspäivä, nyt kutsuu aamutee ja Hesari :-)

Viestejä Vilnasta

Hello!
Vilnassa on nyt sitten visiteerattu ja kaupunki näkemisen arvoiseksi havaittu. Erityisesti jäivät mieleen kauniit vanhat rakennukset, kuten Vilnan katedraali ja monet upeat kirkot. Samoin monta mukavaa kahvilaa tuli testatuksi ja ruokakin maistui. Mieli lepäsi ja nautin lämpimästä auringonpaisteesta upealta pilvettömältä taivaalta.
Yhtenä päivänä oli retki Trakverin linnaan, joka muistutti suomalaista Olavinlinnaa. Opas oli iloinen reipas nuorimies, joka puhui hyvää englantia. Matkakaverin kanssa puhuimme myös bussissa erään amerikkalaisen naisen kanssa, joka oli muuttanut Liettuaan kuusi vuotta sitten opettamaan englantia. Hän oli tyytyväinen Liettuan edulliseen hintatasoon ja sosiaaliturvaan, joka on erilainen kuin Yhdysvalloissa - tarkoittaa, että sellainen on olemassa. Huonona puolena hän piti aika ajoin vallitsevaa harmaata säätilaa, josta tosin tällä matkalla en nähnyt vilaustakaan.
Muita mielenkiintoisia nähtävyyksiä olivat Vilnan tv-torni ja KGB-museo. Jälkimmäinen todella laittoi ajattelemaan ihmisen julmuutta ja vallankäyttöä toinen toistaan kohtaan. Vieraskirjaan saattoi jättää halutessaan oman tervehdyksensä. Jätin tervehdykseksi "let the freedom live", eläköön vapaus.

Sen verran Vilnan katukuvasta, että naiset olivat kaikki hyvin pukeutuneita, hameita ja mekkoja näki melkein jokaisella vastaantulevalla naishenkilöllä. Miesten pukeutumiseen en niin kiinnittänyt huomiota, mutta suurin osa naisista kulki korkokengissä. Itse olin käytännöllisesti lenkkareissa tai matalapohjaisissa kengissä, mukavuus ennen kaikkea.

Nyt sitten totuttelen pikku hiljaa loman loppumiseen, olen nyhtänyt rikkaruohot pihalta, imuroinut, leiponut mustikkamuffinsseja ja pessyt vaatteita. Ihan kiva on mennä töihinkin, mutta kiva oli olla lomallakin. Tehdessäni matkalaskua elokuun kahdelta ekalta viikolta huomasin, että aika täysiä ovat päiväni olleet, joten tuo viikon loma tuli oikein sopivaan saumaan.

Päivänsineä ja matkamaita

Päivänsini-köynnökseni yllätti minut aivan upeilla syvänsinisillä kukillaan. Olinkin jo miettinyt, että mihin kohtaan sen istutin kesällä :-) Luulin jopa lintujen syöneen koko köynnöksen, mutta tämähän se olikin.
Yleisön pyynnöstä listaan ne maat, joissa voin sanoa käyneeni: Argentiina, Meksiko, Uruguay, Iso-Britannia, Skotlanti, Islanti, Irlanti, Norja, Ruotsi, Tanska, Itävalta, Saksa, Ranska, Italia, Vatikaani, Unkari, Tsekkoslovakia, Sveitsi, Viro, Latvia, Puola, Yhdysvallat, Liechtenstein, Andorra, Espanja, Madeira (kuuluu Portugalille), Thaimaa, Monaco, Kreikka, Venäjä, Alankomaat.
Shetlanti taitaa kuulua Skotlannille ja Färsaaret Tanskalle, joten niitä ei kaiketi voi pitää omina mainaan. Mutta molemmissa on visiteerattu :-)

Tonttu pihanvartijana

Kävin tänään kahteen otteeseen ostoksilla. Olin mainoksen uhri - menin tarjousjauhelihan perässä erääseen espoolaiseen halpamarkettiin ja tietäähän sen, ettei se pelkkään jauhelihaan jäänyt. Ostin myös edullista juustoa sekä hauskan puutarhatontun pihan vartijaksi. Myöhemmin töiden jälkeen piti päästä pitkästä pitkästä aikaa Kodin Anttilaan ja sieltä lähti mukaan kaksi kääröä tarjouslakanoita yhteensä kympillä. Lisäksi pari ruuvaria ja tela tulevaa seinän maalausta silmällä pitäen. Aikataulu erittäin avoin seinän maalauksen suhteen - sitten kun inspiraatio iskee ja löytyy aikaa toteuttamiseen. Jonain sunnuntaina kenties? Väriäkään en ole päättänyt, makkariin ehkä hentoa vihreää verhossa olevan koivukuvion innoittamana. Olen aika pitkään ollut ostamatta mitään muuta kuin ruokaa, mutta nyt olen jälleen alkanut innostua esimerkiksi kodin sisustamisesta. Kun saisi vielä kerättyä ylimääräiset roinat kasaan ja kirpparille, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Energia ei vain tahdo työpäivien jälkeen riittää muuhun kuin lepäämiseen ja pakollisiin kuvioihin.
Tänään ilahduin kahdesta ulkomailta saapuneesta kortista - toinen tuli Pisasta ja toinen Pohjois-Irlannista. Molemmat paikat olisivat varmasti tutustuminen arvoisia. Irlannin tasavallassa olen käynyt parikymmentä vuotta sitten, Italiassa kerran Roomassa ja Venetsiassa kahteen otteeseen. Tavoitteena on kerätä vähintään viisikymmentä käytyä valtiota, tähän mennessä olen vieraillut vajaassa neljässäkymmenessä. Seuraavaksi vuorossa on Vilna, Liettuan kehuttu pääkaupunki. Tällä hetkellä matkustamista rajoittaa ehkä eniten työlle omistautuminen, mutta uskon, että tulevaisuudessa pystyn pitämään enemmän lomaa ja yleensä loma tarkoittaa ainakin pientä matkaa johonkin suuntaan. Kaukomaista kiinnostavat tällä hetkellä eniten Japani ja Uusi-Seelanti.
Rentoa viikonloppua kaikille!

Mahdollinen kuvakollaasi

Olen tänä iltana harjoitellut kuvakollaasin tekemistä Picasa3-ohjelmalla. Nyt on totuuden hetki - onnistuuko myös kollaasin siirtäminen tänne blogiin vai miten käy. En voi sanoa itseäni kovinkaan taitavaksi tietokoneen käyttäjäksi, vaikka tietokone on ollut mukana kuvioissa kohta parisenkymmentä vuotta ja olen palkkanikin ansainnut istumalla koneen ääressä monen monituista vuotta - vaan en enää tänä päivänä, vaikka kone välttämätön apuri onkin. Ja vaikea olisi kuvitella olevansa ilman nettiyhteyttä ja sähköpostia. Kuitenkin hoidan mielelläni monia asioita puhelimitse, koska pidän äänikontaktista. Ehkä olen aiemmilta vuosilta saanut yliannostuksen meileihin vastaamisesta, koska se oli monta vuotta päätyöni. Nykyinen työni on liikkuvampaa ja tapahtuu ihmisen parissa. Tällä hetkellä odotan kuitenkin runsaan kuukauden päästä alkavaa lomaa, koska koko kesä on mennyt aika tiivisti työn merkeissä ja tahti tuntuu vain kiihtyvän. Toisaalta en valita yhtään, koska muunlaisistakin ajoista on kokemusta. Selkäni vain ei tunnu olevan samaa mieltä työn teon ihanuudesta, mutta särkylääkkeet tekevät ihmeitä.
Kuvakollaasin kuvat ovat Tullisaaresta, jossa kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran. On aina ihana löytää uusia kauniita vierailukohteita omasta kaupungista. Aino Acktén huvila ja kahvila ovat avoinna tiistaista torstaihin ja siellä järjestetään myös konsertteja.

Hyvää keskikesän juhlaa!

Iso osa suomalaisista on parhaillaan matkalla kohti maaseudun rauhaa. Itse olen vielä kaupunkimaisemassa, mutta aikeissa suunnata läntiseen Suomeen aattona. Tänään ilahdutti se, kun sain viedä itseäni monia vuosia viisaamman ystäväni perinteisille torikahveille. Olemme pitäneet tapana käydä kerran kesässä Hakaniemen torilla ja niin teimme tänäkin vuonna. Vuosi vuodelta hänen kulkunsa käy hiukan hitaammaksi, mutta ihan hyvin pääsimme mukulakiviä pitkin kahvilan penkille. Ja sääkin suosi, aurinko lämmitti vaikkakin tuuli puhalsi aika navakasti. Sain nimipäivälahjaksi valita itselleni kukan ja valitsin vaaleanpunaisen ruusuliisan, joka koristaa nyt pihaani. Kerrassaan romanttinen kukkanen :-)

Tässä iltana toisena kävin ystävättäreni kanssa katsomassa rentouttavan komedian, Merirosvoradio nimeltään. Ei se elämää suurempi leffa ollut, mutta hyvä mieli jäi ja nauraakin sai. Hyvä mieli jäi myös ystävättären tapaamisesta, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa ja vaikka pidämme yhteyttä virtuaalisesti aika ajoin, niin mikään ei korvaa silmäkkäin tapaamista.

Ja nyt valmistautumaan Juhannuksen viettoon mm. syömällä salmiakkisuklaata, kiloista huolehditaan vasta Juhannuksen jälkeen, jos silloinkaan..

Kaunista Midsommarfestiä, nautitaan kesästä ja kukkasista!

Kuulumisia keskikesän lähestyessä

Apua - Juhannus on jo reilun viikon kuluttua! Se yllättää joka vuosi ja tänä vuonna se tuntuu olevan vieläkin aiemmin. Viime päivinä minua on ilahduttanut mm. serkkupoikien pikainen vierailu, nuoret koululaiset olivat lähdössä vanhempiensa kanssa ekalla ulkomaanmatkalleen Kreikan saaristoon. Pitkän välimatkan vuoksi näen heitä ja vanhempiaan valitettavan harvoin, mutta kuitenkin vähintään kerran pari kesässä. Kun itsellä ei ole lapsia, on ihana nähdä sukulaispoikia ja huomata heidän kasvustaan ajan vinha kiitäminen.

Selkäni on vihoitellut ja jouduin sen vuoksi jättämään päivän toisen työkeikan väliin, harmittavaa, mutta pakko levätä välillä. Kävin äsken läheisillä puutarhapalstoilla ihastelemassa kesän kukkia, mutta viidentoista minuutin kävely riitti - sitten oli palattava takaisin kotiin lepuuttamaan selkää. Loman pitämistä en ole juurikaan ehtinyt miettiä, ehkä sitten elokuussa voisi pienen hengähdystauon pitää. Yrittäjänä loman pitäminen on vähän ongelmallisempaa kuin tavallisena palkkatyöläisenä.

Tänään tulee kauan seuraamani Teho-osaston vihoviimeinen kaksituntinen jakso. Sitä varten taidan valmistautua tekemällä mikopoppareita :-) Toivon, että tilalle tulisi jokin toinen hyvä sarja. Eilen Greyn anatomia jäi myös kesätauolle. Ylipäätänsä kesällä tulee tunnetusti lähinnä uusintoja ja yleensä kesäaikaan olenkin katsonut tv:tä huomattavasti vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Kesällä haluaa nauttia ulkoilmasta ja olla enemmän liikekannalla.

Ihanan aurinkoisia ja kesäisiä päiviä kaikille mahdollisille lukijoille :-)

Rikkaruohoja ja uutta puhtia

Innostuin nyhtämään rikkaruohoja kukkapenkistä ja voikukkia nurmikolta. Siihen hommaan tulee ihan himo, aina löytyy lisää nyhdettävää. Sain samalla istutetuksi kaksi uutta hankintaa - valkokukkaisen perennan, jonka nimeä en nyt tietenkään muista ja keltakukkaisen maanpeitekasvin alppisuikeron, joka kokemukseni mukaan leviää nopeasti. Kummasti mieli virkistyy, kun saa kykkiä ulkona kaikessa rauhassa ja täyttää jätesäkkiä rikkaruohoilla.

Amppelissa roikkuu tummansininen orvokki ja sen vierellä toisessa amppelissa keijunmekko, jokavuotinen suosikkini. Se on puolivarjon kasvi ja kukat kellomaiset kauniin tumman lilan väriset, lehtien pieni "karvaisuus" tuo mieleen Kreikan saaret. Etupihalla on ruukussa lohen värinen krysanteemi ja valkoinen marketta, suunnitelmissa on hankkia sinne myös ulkomuratti.

Takana pitkä työpäivä ja edessä toinen samanlainen - mistä olen oikein tyytyväinen - saan hankituksi lisää kasveja :-)

Heleän vihreitä loppukevään päiviä, tuomen kukkimista odotellen
Nasumurmeli

Vihreää pukkaa

Ohhoh! Jo yli kuukausi on vierähtänyt edellisestä blogipäivitysestä, oijoi tätä laiskaa näppiksen naputtelijaa. Nyt kuitenkin reipastuin tällä saralla sen verran, että päätin laittaa esille paremmin vuodenaikaan sopivia kuvastuksia. Tänä keväänä valkovuokot ovat vallanneet toden teolla metsät ja niityt. Lisäksi omalle pikkupihalleni hujahti yhden ainoan yön aikana esiin monen monta kukkavarta. Tulppaanit ovat siiinä ja siinä, että paljastavat sisinpänsä kuka ties huomenissa. Linnut mokomat ovat myös löytäneet ne ja ainakin yksi kukkavarsi oli käyty nyhtämässä irti mullasta. Voi tosin olla jänöjenkin hommaa, niitä näkyi viimeksi tänään läheisillä viljelypalstoilla.

Tänään ilostuin jälleen lähikirjastoni hyvästä palvelusta, olin jättänyt epähuomiossa plånbookin kotio ja siten myös kirjastokortin, mutta virkailija totesi lainauksen onnistuvan ilman korttiakin. Tuollainen joustava palvelu on omiaan lämmittämään mieltä muuten hiukan alavireisenä päivänä.

Jossain vaiheessa päivää täällä etelässä ainakin ukosti ja rakeita paukkui auton tuulilasiin, maa sai kaipaamaansa vettä reippaasti mutta ei välttämättä vieläkään tarpeeksi. Jostain luin, että huhtikuu oli tänä vuonna ennätyksellisen vähäsateinen. Olen saanut aikaiseksi ostaa multasäkin mutta multa on vielä levittämättä kasveille. Pihallani kasvaa rauhoitettuja sinivuokkoja ja rauhattomia valkovuokkoja sulassa sovussa. Monet ohikulkijat pysähtyvät katselemaan sinivuokkoja kun pensasaita on vielä kohtuullisen lehdetön. Pihani kaipaa vielä hiukan rikkaruohojen nyhtämistä ja turhien tavaroiden poisvientiä. Suunnitelmissa on hankkia amppelikoriin orvokki, kolme pelargoniaa ovat tulevan kesän ensimmäiset ostetut kasvit. Krassi on vielä siemeninä pussissa, vielähän sen voisi just ja just istuttaa. Viime keväänä niin tein ja sain nauttia krassin kukista pitkälle syksyyn saakka.

Erityisesti nautin nyt keväällä koivujen hennosta viherryksestä, tänä vuonna hiirenkorvat tulivat mielestäni aiemmin kuin viime keväänä. Kevät lukeutuu lempparivuodenaikoihini syksyn ohella, uuden kasvun alku!

Kaunista Pääsiäistä!

Itselleni Pääsiäinen merkitsee eniten hengähdystaukoa arjesta. Edellisestä lomasta onkin vierähtänyt jo tovi eli neljän päivän vapaa ilman aikatauluja tuntuu ihanalta. Ajatuksissa on käydä eräällä kotieläintilalla katsomassa karitsoja, yhtenä iltana elävissä kuvissa ja jonain päivänä jossain luontokohteessa kevään ensimmäisellä picnicillä tai sitten vaan fillaroimassa lähiympäristössä.

Eräs lempikuvauskohteeni on vanhat muuntajarakennukset, esimerkiksi Tuusulan maisemissa on upeita kuvauksellisia muuntajia. Ehtiessäni voin "ilahduttaa" teitäkin muutamalla muuntamokuvalla. Myös ulkomailta on löytynyt muutamia helmiä, esimerkiksi Madeiralta. Yksi hienoimmista vanhoista puisista muuntamorakennuksista on Haltialan tilan mailla. Jotkut ovat myös haasteellisia vaikean lähestyttävyyden vuoksi, yhdestä kuva oli otettava liikkuvasta autosta ohi ajettaessa koska muuntamo sijaitsi työmaalla erään liikennerampin varrella.

Kello kuuden kuulumiset

Kaunista kesäajan alkua hyvät ihmiset! Otan mielelläni vastaan tuntia vaaleammat illat ja aamun tuntia pidempään jatkuvan hämäryyden.

Uunissa paistuu tumma suklaakakku sydänvuoassa, reseptin nappasin kotimaisesta naistenlehdestä. Appelsiininkuorta oli alkuperäisessä ohjeessa, mutta katsoin parhaaksi vaihtaa kuoren appelsiinipaloihin. Ihana paistuvan kakun ja suklaan tuoksu leijailee nenääni. Tuota kakkua ei voi syödä ilman virkistävää kupillista kahvia. Jotenkin kahvi ja suklaa kuuluvat miun makumaailmassani yhteen.

Olen täyttänyt yrittäjän velvollisuuksia kiikuttamalla lähes viime tipassa veroilmoituksen (kylläkin tilitoimiston täyttämän) postilaatikkoon. Tein sen vielä kävellen, joten voin onnitella itseäni hetkellisestä ympäristön säästämisestä.

Lauantai-iltana vietin tunnelmallisen tunnin kynttilänvalossa. Telkkari tosin oli päällä, koska en laskenut sitä lampuksi. Ainakin vastapäisessä talossa osallistuttiin myös, koska yhdestäkään ikkunasta ei kajastanut valoa. Huomasin, että omaankin olotilaan tuollainen tunnin kynttilänvalossa oleilu vaikuttaa rauhoittavasti. Yleensäkin hiljaisuudessa oleskelu on oivaa itseterapointia.

Lähden tästä nyt testaamaan appelsiinisuklaakakkua kahvikupillisen kera ja kutsun Sinut myös mukaan kahvittelemaan :-)

Iloisia ajatuksia maailmalle lähettäen
Nasumurmeli

Kohtaamisia, koiruuksia&kiusauksia

Long time no see! Kevät kipittää luoksemme hurjaa vauhtia ja sipulikukkia kohta jo odottelen nousevaksi lumen alta - ehkei nyt ihan vielä kuitenkaan, mutta ehkä jo parin viikon päästä ensimmäiset urhoolliset työntävät "nokkansa" ylös mullasta. Sikäli kun olen istuttanut ne oikein päin..

Kohtaamisia eri ihmisten kanssa olen viime aikoina ajatellut ja sitä kuinka merkityksellisiä ne voivat olla. Joidenkin kanssa juttu lähtee heti luistamaan ja toisten kanssa ei sitten millään ilveellä. Iällä ei ole merkitystä ja on upeaa saavuttaa se hetki, kun tuntee toisen ymmärtävän itseään täydellisesti. Aina ymmärtämiseen ei tarvita sanoja, kosketus tai hymy riittää välittämään tunteen. Miten iloiseksi voikaan tulla niinkin pienestä asiasta kuin siitä, että vastapäisissä liikennevaloissa vilkuttaa tuttu ihminen samanlaisesta autosta! Tai postilaatikossa odottaa kortti kaukaisesta maasta terveisineen tai saa osakseen jonkin pienen huomaavaisuuden kuten oven avauksen tai kiitoksen itse antamastaan avusta. Ystävällisten sanojen merkitystä ei voi aliarvioida ja vaikka ikuiseen positiivisuudeen jankkaamiseen voidaan olla kyllästyneitä, niin itse koen, että myönteisellä suhtaumisella pääsee aika pitkälle. Vaikkakin pakko myöntää, että joissain asioissa on tosi vaikea nähdä mitään positiivista. Kuten siinä, miten verovirasto määrittelee sen, minkälaisen koulutuksen omaava ihminen voi tehdä arvonlisäverollista/arvonlisäverotonta työtä, vaikka itse työ olisi aivan samaa työtä. Tämä vain sivuhuomautuksena ilman mitään katkeruutta :-) Itse asiassa olen miettinyt opiskelemaan lähtemistä.

Mahtava painoarvo on myös sillä tunnetilalla, joka välittyy kohtamisessa ihmisestä toiseen. Innostuneisuus ja ilo tarttuu, valitettavasti myös negatiivisuus ja pessimismi. Yritän itse vastoinkäymisistä huolimatta säilyttää elämänilon, jotta voisin antaa siitä pikkuriikkisen kohtaamilleni ihmisille ja olla osaltani helpottamassa yksinäisten eloa ja oloa. Haaveeni
eri-ikäisten ihmisten asuttamasta talosta on takaraivossa edelleen ja vähän aikaa sitten kuulinkin talosta, jonka olivat rakennuttaneet yhdessä vähän iäkkäämmät ihmiset tulevaisuuttaan ajatellen. Yhteisenä hetkenä on joka päivä ruokailu samaan aikaan ja ruokatavarat hankitaan tukusta ja kukin tekee ruokaa vuorollaan. Muutoin kaikki asuvat omissa asunnoissaan, mutta talossa on yhteisiä tiloja, joissa voi kokoontua sen verran kuin hyvältä tuntuu. Osa ihmisistä oli vielä työelämässä ja osa eläkkeellä. Saadapa kasaan tuollainen hyvä porukka ja sitten vain sopivaa tonttia katselemaan :-)

Koiraihmisenä sain eilen ja tänään pitää hoitokoiraa luonani. Kyseisellä koiralla on 11 vuoden iästään huolimatta energiaa riittämiin ja pelkkä koiran katsominen saa suupielet ylöspäin. Teimme pitkiä lenkkejä ja koiraliini tähyili puista oravia ja lintuja, jotta olisi päässyt niitä haukkumaan. Ja voi sitä intoa ja spurttailua, kun varaemäntä tuli kotiin, siitä ei meinannut tulla loppua. Haikein mielin luovutin koiran takaisin omistajalleen, joka toi messutuliaisina tälle laihduttajalle lisää kiusauksia: erittäin hyvää suklaata, toffeekarkkeja, välipalakeksejä (käteviä autossa), virkistävää hedelmäjuomaa jne. Kiitos vain hyvistä suklaista, on tullut jo maisteltua - ihan sen kunniaksi, että olen jo aika lähellä uutta painotavoitettani.

Jäätä!

Luonnonilmiöissä pysymme edelleen - ovat sopivan turvallisia aiheita näin aamuyön unettomina tunteina. Unettomuuden syynä liian myöhään nautittu tee, joka sitten vaati ulospääsyä liian aikaisin eikähän se uni enää sen jälkeen tullut. Joten tekstin tasoon voi suhtautua sen mukaan muutaman tunnin yöunen jälkeen.
Viime päivinä mietittyä: ikäihmisten avun tarve kotiin tunnustetaan yleisesti, mutta siitä ei olla silti valmiita maksamaan. Milloin tässä maailmassa on mitään saanut ilmaiseksi? Paitsi ystävyyttä, sitä ei voi onneksi hankkia rahalla. Mutta silloin kun ammattina on auttaminen, pitäisi sen tapahtua ilmaiseksi. Eihän kukaan muukaan mene työpaikalleen harjoittamaan hyvätekeväisyyttä - miksi minun pitäisi? Liika kiltteys iskee aina ensin omaan nilkkaan. Mutta jos ajattelen asiaa omalta kannaltani niin itse olisin valmis maksamaan siitä, että minusta huolehditaan edellyttäen tietenkin että siihen olisi varaa. Omaa vanhuutta ei vielä tässä iässä jaksa ajatella, mutta toivon että Suomessakin on tapahtunut muutos enemmän kotihoidon ja kodinomaisten hoivakotien suuntaan siinä vaiheessa kun itse mahdollisesti tarvitsen apua. Luin vasta naisesta, joka oli perustanut kohtuuhintaisen hoivakodin, mutta joutui tinkimään omasta toimeentulostaan ja oli ison velkataakan alla. Tietenkin ihan tyypillistä yksityisyrittäjälle - ei siinä mitään - mutta miksei yhteiskunnan varoja voitaisi edes jossain määrin ohjata tämän tyyppiseen toimintaan - eikö vastuun pitäisi olla edes jossain määrin yhteinen? Maataloutta tuetaan ja sen hyväksyn, koska syön mielelläni Suomessa tuotettua ruokaa - se on mielestäni ympäristöä ajatellen järkevää ja haluan uskoa suomalaisen ruoan puhtauteen. Ikäihmisten hoitoa tuetaan laitoksissa ja saman periaatteen mukaan yksityisen palveluntuottajan pitäisi voida saada jotain helpotusta. Tietenkin sitten voidaan kysyä mikseivät kaikki yrittäjät saisi jotain helpotuksia ja mielestäni voisivatkin saada jossain muodossa. Esimerkiksi työntekijän palkkaamista voitaisiin tukea ja jonkinlaisesta projektista olenkin kuullut tyyliin yksi työntekijä useammalle pienyrittäjälle, jolloin palkkakustannuksia voidaan jakaa. Loppukaneettina: Suomi on kallis maa idealistille, joka haluaa elättää itsensä omillaan ehdoillaan ilman yhteiskunnan tukea ja ns. kutsumustyötä tehden.

Kaunista pakkaskuukauden jatkoa lukijoilleni!
toivottaa Nasumurmeli