Elämää ei sen kummempaa

Hip hei!

Loma sen kun lähestyy ja lentokoneen lähtöön enää puolitoista viikkoa - jee! Tänään kävin vähän shoppailemassa tarpeellisia vaatteita matkalle. Islannin lämpötilat ovat olleet aika alhaisia (6 - 14 astetta päivisin),joten ostin edullisen mustan fleecetakin sekä vihreät urheilulliset caprihousut 70 prosentin alennuksella. Mukaan tarttui myös keltavihreä pienen sateen kestävä takki ja pari hihatonta ruudullista hengittäviksi luvattua kauluksellista
"urheilupaitaa", joita pidän kyllä ihan ilman urheilemistakin. Olin oikein tyytyväinen itseeni, sillä aikaa kahdessa kaupassa käyntiin meni yhteensä vajaan tunnin verran. Yhtä kokonaista vapaapäivää olen viime aikoina kaivannut, mutta kohtahan se loma jo alkaa. Laskutuksen kannalta on tietenkin hienoa, että voi kirjoittaa jokaisena päivänä jotakin laskutettavaa. Hups, teinkin muistaessa eilisen ja tämän päivän laskutuksen valmiiksi.
Suosittelen punaviinin ystäville venetsialaista Canalettoa - sitä on kahdesta eri rypäleestä, itse pidän Syrahista. Toinen taisi olla Cabernet Sauvignon. Pullon etikettikin on tosi kaunis. Venetsiassa olen käynyt kahdesti ja voisin mennä sinne vaikka heti uudestaan - upean kaunis kaupunki. Tämänkertainen blogikuva kuvastaa elämän eri tuntemuksia, räsymaton raidoista tuli mieleeni joskus nuorena kirjoittamani runo Elämää. Valitettavasti en tähän hätään sitä löytänyt, mutta lisään sen tänne, jos/kun löydän kätköistäni. Mutta kuten oheisen räsymadon raidat, on elämäkin värikkään vaihtelevaa, välillä tasaisen rauhallista, välillä hektisen kiihkeää. Pidän molemmista ja kuten tänään eräs kansanedustaja kaupan kassajonossa totesi - nukkuminen on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Minä nimittäin sanoin kassapojalle huomenta kellon ollessa lähes 12.00. Minulta kysyttiin, olinko eilen Brucen konsertissa (valitettavasti en, olin viisi vuotta sitten) mutta sanoin olevani vain vieläkin edelleen unessa.
Buenos Noches Amigos!