Hip hei!
Yritykseni täytti tänään kokonaiset yksi vuotta! Tasan vuosi sitten vein paperit kaupparekisteriin ja tunsin itseni tosi onnelliseksi. Mansikkakakkua ei syöty kuitenkaan sen vuoksi, vaan siksi että tapasin sukua pohjois-Pohjanmaalta ja kakku oli rakkaan äitini tekemä. Söimme myös hänen kokkaamaansa hyvää lohikiusausta, nam. Isotätini ja isoenoni vaimo olivat tulleet Herättäjäjuhlille.
En tapaa hiukan kaukaisempia sukulaisia usein, joten oli hienoa kohdata. Ja enemmän on tullut nähdyksi heidän luonaan, koska meille nuoremmille kulkeminen on helpompaa. Tästä tulee mieleen, että voitaisiin perustaa "sijaissukulaisia" heille, jotka ovat itse sukunsa viimeisiä tai
muuten sukunsa hylkäämiä. Onhan sijaisäitejä ja sijaisisovanhempia, niin miksei muitakin sijaissukulaisia. Ja vaikkei oltaisi biologisesti samaa sukua, voidaan olla muuten samasta ulottuvuudesta kotoisin, sielut ovat sukua keskenään. Se on jännää, miten sen heti huomaa,
sukulaissieluisuuden. Vuonna 1988 tapasin erään ystäväni opiskelupaikassani, hän seisoi odottamassa kielistudioon pääsyä ja aloimme jutella. Siitä asti olemme olleet ystäviä - apua
jo 20 vuotta. Olemme pitäneet yhteyttä kaikki vuodet ja viime aikoina tiiviimmin, kun hän on äitiyslomalla ja minä yrittäjänä vapaalla joskus siihen aikaan, kun muut ovat töissä. Ystävyys
syntyy luonnostaan - pakottamatta. Olen kohdannut ystäviksi jääneitä immeisiä sukulaisuuden kautta, työpaikoilla, naapurissa, koulussa, opiskeluissa. Myös työn kautta on virinnyt uudestaan lapsuusajan ystävyyssuhde. Myös matkustamisen myötä on syntynyt ainakin kaverisuhteita, jos ei ihan ystäviä.
Ystävällistä kesäillan jatkoa! Eilen Jani TuplaWeen konsertissa kuultiin hyvää tulkintaa,
mutta levyllä hän on mielestäni vielä parempi. Tai sitten tunnelmaan vaikuttivat hieman
liikaa nauttineet :-) Miehen yllätys (jonka arvasin) oli kuitenkin oikein mieluinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Synttärikakku"
Onnistunut suunnittelu paketissa ja hyvää teetä :D
Rentoa lomatunnelmaa
Lämpimät kiitokset
Pilvikuvausta iltakävelyllä
Nupullaan
Avoinna
2 kommenttia:
Onneksi olkoon yksivuotispäivän johdosta.
Tuttavia kyllä saan ja olen vielä kova puhumaan. Mutta ystäviä en koe enää nykyään niin helposti saavani. En sitten tiedä, olenko muuttunut vai mistä on kyse.
Nuorena vain tapasi jonkun ja sitten käytiin vaikka toisen vanhempien luona ja sen jälkeen nähtiin ja juteltiin. Asiat meni mutkattomasti.
Kiitos Yvioon onnitteluista!
Ehkä iältään aikuisemmilla on monilla jo niin vakiintuneet kuviot tai ne ns. ruuhkavuodet menossa, ettei yksinkertaisesti jää aikaa uusille ystäville. Se on myös sattumasta kiinni, missä liikkuu ja kenet kohtaa. Itselläni on aika laaja verkosto ihmisiä ympärillä johtuen ehkä siitä että olen ainoa lapsi ja tottunut itse etsimään hengenheimolaiseni. Mutta uusiin ihmisiin on aina ihana tutustua.
Ystävällistä Sunnuntaipäivää!
Lähetä kommentti