Valkoinen Tiikeri

Huomenia hyvää!

Tämän bloggaajan aamupalaan kuuluu erottomattomasti Valkoinen Tiikeri -tee, haudutettuna ihanassa valkoisessa Arabian 24h-teekannussa, ystävältä saadussa. Lisäksi yleensä kaksi leipää, jugurtti ja vettä. Joskus vielä banaani, jos tiedän, että päivästä on tulossa pitkä ja työntäyteinen. Tänään on, mutta olen siitä iloinen. Yrittäjä on aina iloinen, kun hänellä on töitä :D Mutta olen myös iloinen siitä, että voin järjestellä itse aikataulujani ja pitää halutessani joskus vapaapäivän.
Helpoksihan yrittäjän elämää ei ole tehty, mutta se vanha klisee, että tämä on elämäntapa, pitää aika hyvin kutinsa. Tuleva Islannin loma ei tee hyvää taloudelle, mutta sielulle varmasti. Eilen oli keskustelua, riittääkö 1 gigan muistikortti kuvia varten, siis mukaan tulee yhteensä kolme kameraa. Vajaan viikon päästä lähtö.

Lyhyestä virsi kaunis. Kohti uusia seikkailuja!

Pitäkää huolta toisistanne ja nauttikaa ihanasta kesästä.

Elämää ei sen kummempaa

Hip hei!

Loma sen kun lähestyy ja lentokoneen lähtöön enää puolitoista viikkoa - jee! Tänään kävin vähän shoppailemassa tarpeellisia vaatteita matkalle. Islannin lämpötilat ovat olleet aika alhaisia (6 - 14 astetta päivisin),joten ostin edullisen mustan fleecetakin sekä vihreät urheilulliset caprihousut 70 prosentin alennuksella. Mukaan tarttui myös keltavihreä pienen sateen kestävä takki ja pari hihatonta ruudullista hengittäviksi luvattua kauluksellista
"urheilupaitaa", joita pidän kyllä ihan ilman urheilemistakin. Olin oikein tyytyväinen itseeni, sillä aikaa kahdessa kaupassa käyntiin meni yhteensä vajaan tunnin verran. Yhtä kokonaista vapaapäivää olen viime aikoina kaivannut, mutta kohtahan se loma jo alkaa. Laskutuksen kannalta on tietenkin hienoa, että voi kirjoittaa jokaisena päivänä jotakin laskutettavaa. Hups, teinkin muistaessa eilisen ja tämän päivän laskutuksen valmiiksi.
Suosittelen punaviinin ystäville venetsialaista Canalettoa - sitä on kahdesta eri rypäleestä, itse pidän Syrahista. Toinen taisi olla Cabernet Sauvignon. Pullon etikettikin on tosi kaunis. Venetsiassa olen käynyt kahdesti ja voisin mennä sinne vaikka heti uudestaan - upean kaunis kaupunki. Tämänkertainen blogikuva kuvastaa elämän eri tuntemuksia, räsymaton raidoista tuli mieleeni joskus nuorena kirjoittamani runo Elämää. Valitettavasti en tähän hätään sitä löytänyt, mutta lisään sen tänne, jos/kun löydän kätköistäni. Mutta kuten oheisen räsymadon raidat, on elämäkin värikkään vaihtelevaa, välillä tasaisen rauhallista, välillä hektisen kiihkeää. Pidän molemmista ja kuten tänään eräs kansanedustaja kaupan kassajonossa totesi - nukkuminen on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Minä nimittäin sanoin kassapojalle huomenta kellon ollessa lähes 12.00. Minulta kysyttiin, olinko eilen Brucen konsertissa (valitettavasti en, olin viisi vuotta sitten) mutta sanoin olevani vain vieläkin edelleen unessa.
Buenos Noches Amigos!

Kiitos

Kiitos - kaunis sana, jota ei voi koskaan käyttää liikaa. Tosin ylenpalttinen kiittäminen voi joskus olla ärsyttävää. Mutta on kiva, kun autoilijat heilauttavat kättään, kun toinen antaa tilaa. Pieni huomionosoitus, mutta tuntuu mukavalta. Sama juttu, kun miespuolinen naapuri tai oma mies pitää ovea auki ja päästää menemään edellään.
Kiitos tuli mieleen tämän päiväisestä kiitoskortista, jonka sain isotädin ja isoenon vaimon vierailun jälkeen. Kyse oli vain parin tunnin kahvittelusta ja muutamasta autokyydistä, mutta kortin saapuminen ilahdutti. Olen itse jonkin sortin korttifriikki, lähetän matkoilta useita kortteja, samoin pyrin muistamaan synttärit ja joskus lähetän kortin ihan ilman mitään erityistä syytä. Yhden ystäväni kanssa lähetämme yhdessä kortin jollekin sukulaiselle, kun olemme yhdessä kaupungilla.
Minulla on aina varastossa kortteja eri tilanteisiin, ostan monesti edullisia 20 sentin kortteja, mutta jos oikein hyviä löytyy, niin hinnalla ei ole niin väliä. Turkuun päin mentäessä on Kasvihuoneilmiö, josta saa kauniita vanhanaikaisia kortteja. Kun lähetän paljon kortteja, saan niitä myös itse aina silloin tällöin. Tosin monet ovat nykyään siirtyneet sähköisiin kortteihin tai tekstareihin, kivoja nekin ovat.
Tänään sain mieltä ilahduttavan tekstarin pitkäaikaiselta ystävältäni. Miten sitä muistaisi itsekin aina joskus sanoa (vaikka luulee toisen tietävän) että olet kiva! Ja kehua välillä. Kehujen saaminen tuntuu niin hyvältä. Jokainen meistä varmasti kaipaa kehuja välillä. Kehutaan siis toisiamme kun siihen on aihetta ja aihettakin takuusti on kaikkien kohdalla.
Kiitän mahdollisia lukijoita mielenkiinnosta ja toivotan oikein hyvää yötä! Päivä on ainakin pääkaupunkiseudulla ja Hämeessä ollut erittäin kaunis ja lämmin (mikä kylmä heinäkuu?).

Avoinna

Kehäkukka on nyt auennut. Ihmisen mielikin voi aueta uusille ajatuksille ja ideoille, kun antaa aikaa itselleen. Mulla on yleensä liikaakin suunnitelmia, ideoita ja unelmia eli vain murto-osa niistä toteutuu. Ja monesti taas sanon ennen kuin ajattelen ja sitten nauretaan. Kun olimme Argentiinassa maineikkaassa tangokaupunginosassa La Bocassa matkan toisena päivänä, näimme toisen suomalaisryhmän. Kuulin, että ryhmän eräs matkustaja oli Soneralla töissä ja kun itse olin toisessa puhelinyhtiössä, huusin miehelle, että Kilpailija! Ihmettelin miehen ilmettä, mutta kun kävelimme pois, minulle kerrottiin, että mies oli kotoisin Somerolta :-) Olin vielä niin työasioissa kiinni, että ajattelin Soneraa ja kuulin tietenkin niin. Sen jälkeen minua kutsuttiin somerolaiseksi. Pitäisi oikeastaan käydä siellä kuuluisalla Somerolla torilla, kun olen myös kirppareista jossain määrin kiinnostunut.

Oheinen pilvikuva eiliseltä pilvikävelyltä iltayhdeksän jälkeen. Pilviä ei kyllästy ikinä kuvaamaan. Yksi unelmani on teettää postikortteja valokuvistani tai pitää joskus maailmassa valokuvanäyttely.

Sää on ollut tänään pilvipoutainen, + 17 astetta ja mennyt osin töiden merkeissä, hyvä niin.

Nyt menen jatkamaan Rakkaustarinoita-kirjan lukemista, se on aika persoonallinen,
ei mitään ihan tavallisia tarinoita. See you!

1-vuotissynttärit ja 4-vuotishääpäivä

Hip hei!

Yritykseni täytti tänään kokonaiset yksi vuotta! Tasan vuosi sitten vein paperit kaupparekisteriin ja tunsin itseni tosi onnelliseksi. Mansikkakakkua ei syöty kuitenkaan sen vuoksi, vaan siksi että tapasin sukua pohjois-Pohjanmaalta ja kakku oli rakkaan äitini tekemä. Söimme myös hänen kokkaamaansa hyvää lohikiusausta, nam. Isotätini ja isoenoni vaimo olivat tulleet Herättäjäjuhlille.

En tapaa hiukan kaukaisempia sukulaisia usein, joten oli hienoa kohdata. Ja enemmän on tullut nähdyksi heidän luonaan, koska meille nuoremmille kulkeminen on helpompaa. Tästä tulee mieleen, että voitaisiin perustaa "sijaissukulaisia" heille, jotka ovat itse sukunsa viimeisiä tai
muuten sukunsa hylkäämiä. Onhan sijaisäitejä ja sijaisisovanhempia, niin miksei muitakin sijaissukulaisia. Ja vaikkei oltaisi biologisesti samaa sukua, voidaan olla muuten samasta ulottuvuudesta kotoisin, sielut ovat sukua keskenään. Se on jännää, miten sen heti huomaa,
sukulaissieluisuuden. Vuonna 1988 tapasin erään ystäväni opiskelupaikassani, hän seisoi odottamassa kielistudioon pääsyä ja aloimme jutella. Siitä asti olemme olleet ystäviä - apua
jo 20 vuotta. Olemme pitäneet yhteyttä kaikki vuodet ja viime aikoina tiiviimmin, kun hän on äitiyslomalla ja minä yrittäjänä vapaalla joskus siihen aikaan, kun muut ovat töissä. Ystävyys
syntyy luonnostaan - pakottamatta. Olen kohdannut ystäviksi jääneitä immeisiä sukulaisuuden kautta, työpaikoilla, naapurissa, koulussa, opiskeluissa. Myös työn kautta on virinnyt uudestaan lapsuusajan ystävyyssuhde. Myös matkustamisen myötä on syntynyt ainakin kaverisuhteita, jos ei ihan ystäviä.
Ystävällistä kesäillan jatkoa! Eilen Jani TuplaWeen konsertissa kuultiin hyvää tulkintaa,
mutta levyllä hän on mielestäni vielä parempi. Tai sitten tunnelmaan vaikuttivat hieman
liikaa nauttineet :-) Miehen yllätys (jonka arvasin) oli kuitenkin oikein mieluinen.

Uusi pää

Tänään piti käydä häivyttämässä kampaajalla harmaat piiloon eli olen
nyt aika punapää. Ilmeisesti ei kovin paha, koska 90-vuotias asiakkaani (ja hänellä ei ensimmäistäkään harmaata hiusta) piti väriä hyvänä. No luotan kampaajani värisilmään ja tykkään itsekin lopputuloksesta. Olen käynyt samalla kampaajalla ainakin 10 vuotta, ainoa huono puoli on se, että hän on jäämässä varmaankin parin vuoden päästä eläkkeelle.

Muutoin on ollut varsinaisia töitä ja myös vapaaehtoistöitä ikäihmisten parissa.
Sää suosinut, saattaa vielä heittää ukkosen ennen iltaa. Vielä yksi iltakäynti, ihan hyvä. Tutkimuksissa yrittäjien on todettu olevan keskimääräistä onnellisempia, en tiedä muista, mutta itse ainakin olen ollut valintaani erittäin
tyytyväinen - ainakin tähän saakka.

Rentouttavaa: partsikukkien hoito, vanhojen kukkien poisnyppiminen ja kehäkukkien kasvun seuraaminen, nyt on eka kukka nupussaan. Olen
kasvattanut kehäkukat siemenistä, joita sain viimeisimmältä pomoltani
isosta firmasta. Oikein kiva lahja kivalta ihmiseltä.

Täällä jo sataa leppeää kesäsadetta. Yritän nyt taistella tänne yhden
tai pari kuvaa partsilta.

Kaunista iltaa kaikille mahdollisille lukijoille!

Kirjoja ja elämää

Heipparallaa!

Tänään vierailin kirjastossa ja lainasin kolme opusta: Polkupyörällä ajamisen
taito, Tunnit ja Rakkaustarinat. Luulenpa, että Rakkaustarinat on ekana lukuvuorossa :-)
Hääpäiväkin lähestyy (perjantaina) ja illaksi on tiedossa yllätys - epäilen vahvasti, että
saattaisi olla Jani Wickholmin konsertti, mutta en käy edes katsomassa hänen keikka-
aikatauluaan että säilyy jännitys loppuun saakka.

Vastaan nyt kysymyksiin, jotka olivat esim. Sooloilijan blogissa:

Missä olit 10 vuotta sitten:
Olin 8-16 töissä isossa yrityksessä, toista vuotta vielä innokkaana.
Naimisissa, uusioperheessä, hankimme borderterrierin, joka jäi
erossa exmiehelleni. Asuin samassa kaupungissa kuin nyt. Haaveilin
omasta lapsesta, haaveilen edelleen..
Viisi asiaa tehtävälistalla:
*pitäisi: purkaa muovilaatikko, joka on kirjoituspöytäni alla,
ollut siellä muutosta (4 v) saakka, mutta mahtuu sinne hyvin :-)
* aloittaa yrityksen markkinoinnin tehostamistoimenpiteet, esitteiden
jakelua ym.
* käydä läpi vaatekaappia ja heittää pois liian kauan käyttämättöminä
olleet vaatteet
* lähteä lenkille (tänään)
* pudottaa painoa 10 kiloa

Suosikkivälipalojani?
voileivät, esim. maksamakkarakurkku
jugurtit, rasvattomat ja laktoosittomat
pullakahvit

Mitä tekisin jos olisin miljönääri?
Perustaisin ikäihmisille virkistäymispaikan,
jonne voisi tulla lomalle tai käymään päiväseltään.
Jonnekin luonnonkauniiseen rauhalliseen paikkaan.
Pihalla voisi olla lampaita ja talossa kissa&koira.
Kehittäisin nykyistä yritystoimintaa, ed. sisältyisi
siihen. Itselleni ostaisin pienen vaatimattoman paikan
meren rannalta tai saaresta. Adoptoisin lapsen
Kolumbiasta. Muutoin eläisin nykyisen kaltaista
elämää, ystäviäni, lukisin, tekisin töitä.
Kirjoittaisin ehkä kirjan. Ostaisin riippumaton
sinne merenrantapaikalle :-) Perustaisin
vanhusten paikkaan myös kauniin puutarhan.
Paikat, joissa olen asunut:
Espoo, Helsinki, Vantaa, Kerava ja ympyrä
on sulkeutunut takaisin Espooseen. Ai niin,
olen asunut myös vähän aikaa Karjaalla.