Jotain kadoksissa?

Olen erikoistunut tavaroiden kadottamiseen ja krooniseen unohteluun. Tänään tulin tyytyväisenä kotiin ja ehdin puuhastella jonkin aikaa ennen kuin välähti, että kävin kotimatkalla kaupassa. Kauppakassi autossa. Pyykit ovat lähes pääsääntöisesti (muuten tälläkin hetkellä..) koneessa luvattoman kauan. Tänä iltana päätin käydä fillaroiden lähikaupassa - lähtöoperaatio kesti puolisen tuntia: fillarin avainta etsien. Pyörän satula oli kastunut sateessa, joten kaupassa kiskoin hupparia alaspäin ja toivoin, ettei kukaan tuijottele märkää takamustani. Onneksi on keksitty kännykkä ja siihen muistutustoiminto - se on tänäänkin muistuttanut muutamasta hoidettavasta asiasta. Puolustuksekseni voin sanoa, että en yleensä pahemmin myöhästele sovituista ajoista ja tähän saakka olen muistanut mennä sinne minne on pitänytkin.

Olen lähdössä matkalle vajaan viikon päästä - passi on tällä kertaa vielä tallessa ja se kadonnutkin löytyi puoli vuotta edellisen matkan jälkeen..kirjoituspöydän laatikosta. Nyt jännitetään tuhkapilven reittiä ja matkakavereiden terveydentilaa - voi kun pääsisimme kaikki terveinä matkaan. Pitkän talven jälkeen odotan leppoisaa lomaa kauniissa maisemissa italialaisista herkuista nauttien.

Kevään korvalla

Tuo kuva oli otettava tuon upean keltaisen seinän ja vähintään yhtä upean huikaisevan sinisen taivaan tähden. Sanoisin, että todellista väriterapiaa. Vaikutus on yhtä vahva kuin äskettäin hankkimallani kelta-puna-oranssi-valko -raidallisella matolla, sen väritys sananmukaisesti piristää allekirjoittanutta päivittäin. Pidän väreistä ympärilläni - en viihtyisi valkoinen/musta/harmaa -sävyisessä kodissa, vaikka toisaalta sellainen voisi luoda myös rauhoittavan tunnelman. Tunnustan olevani enemmän ns. lämpimien värien puolella kuin kylmien. Kaksi väriä, joita ainakin vaatteissani välttelen ovat turkoosi ja vaaleanpunainen. Roosa on sitten asia erikseen :-)

Upeimmat värit löytyvät monesti luonnosta, juuri nyt ihailen purppuranpunaista leinikkiä, jonka yritän pitää hengissä istutusvaiheeseen saakka. Vielä tällä hetkellä kukkamaatani painaa vajaan puolen metrin lumikasa. Eilen tein vähän maastotutkimusta, mutta kun olin uponnut hankeen polviani myöten ja kastellut sukkani päätin vielä odotella rauhassa lumen sulamista muutaman viikon. Harvoin on tällainen vesisadekeli ilahduttanut niin paljon kuin tänään - jälleen yksi päivä lähempänä lumetonta maata ja esiin työntyviä tulppaaneja, narsisseja, krookuksia - huomaattehan vakaan uskoni, että jotain sieltä mullasta nousee ylös :-) Ainakin rikkaruohoja.

Lokoisasti lomaillen

Loma on ollut mielestäni onnistunut, kun viikonpäivät ovat heittäneet härän pyllyä, olo on tuntunut ihanan levolliselta ja ajatuksissa on lähinnä ollut tulevan päivän sää (erittäin helppo nakki tänä kesänä). Vietimme mukavan ja leppoisan loman ollen sekä kotona että kahdesti reissussa.

Reissu numero yksi suuntautui läntiselle Uudellemaalle, jossa otin elämäni ensimmäisen kerran tuntumaa golfautolla ajamiseen sekä golfkentällä tepasteluun. Aloitin golfmaailmaan tutustumisen kertaheitolla kenttien parhaimmistosta eli Nordcenterin kentästä Åminneforsissa. Golfkärryn ajaminen oli hauskaa ja pehmeä aloitus, koska lämmintä oli lähes 30 astetta. Toisen myös maisemiltaan upean ja hyväkuntoisen kentän pääsin tsekkaamaan Tammisaaressa, missä jo kävelin mukana koko matkan ja toimin myös jonkin verran caddyna työntäen golfbagiä. Nestetankkaus oli ilmeisesti riittävä ja uudet kengät toimivat, koska näkyviä vaurioita ei tullut. Jääkylmä lonkero maistui kieltämättä tosi ihanalta pelin jälkeen, samoin maukas pekonipasta siinä puoli seitsemän aikaan illalla. Edellisen illan oli kruunannut saman seurueen kanssa nautittu erinomainen etten sanoisi täydellinen illallinen Hangon Casinolla. Myös Hangossa saimme nauttia "anopin" tekemistä ihanista katkarapuvoileivistä ja muusta kestityksestä.

Reissu numero dos vei meidät Savon sydämeen Savonlinnaan mieheni sukulaisperheen vieraiksi. Käyntikohteita olivat mm. Retretti, mielenkiintoinen metsämuseo Lusto, Olavinlinna,
vanha Salama-niminen laiva ja tietenkin Seurahuoneen kattoterassi, jossa söimme suussa sulavan muikkuannoksen, nam! Hmm, mitenköhän tämä taas meni näin ruokapainotteiseksi..
Ikimuistoisin kokemus tällä matkalla oli kuitenkin Astan-päivän ukkosmyrsky, joka alkoi kirjaimellisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta heti keskiyön jälkeen. Tuuli ryskyi puissa, joita muuten kaatui satamäärin - tunnelma oli kummitusmainen kun kävelimme pilkkopimeässä autolle upean ilotulituksen jälkeen. Savonlinnassa vietettiin Pyhän Olavin päivää ja olimme lähteneet ihmettelemään toritapahtumia ja katsomaan tuota ilotulitusta. Kuin ihmeen kaupalla selvisimme kuivin jaloin autoon, sen jälkeen alkoikin kunnon rankkasade ja matkalla majapaikkaamme saimme väistellä kaatuneita puita. Tiet tulvivat ja taivas välähteli vähän väliä, olin tietenkin kameran kanssa parvekkeella ja sain kuin sainkin yhden kuvan missä näkyy jotain muutakin kuin pelkkää pimeää yötä. Seuraavana päivänä kävimme ajelemassa ympäri kaupunkia, missä moni paikka näytti sotatantereelta. Metsureita ja kattomiehiä näkyi töissään monessa paikassa. Viikkojen kuumuus vaati nyt veronsa. Onni onnettomuudessa ettei henkilövahinkoja ilmeisestikään tullut myrskyn takia. Loppulomasta nautimme olostamme rantasaunassa ja heitimme kesäturkit todella lämpimässä, noin 25 asteisessa ihanan kirkasvetisessä järvessä Kerimäellä.

Tänään töissä myös huomasin loman olleen onnistuneen, koska olo oli levännyt enkä tuntenut itseäni väsyneeksi - paitsi aamulla. Lomaherätykset kun ovat olleet ilman kelloa ja nyt oli palattava takaisin kelloherätyksiin, tosin onnekseni herään yleensä aika helposti juuri ennen kellon soittoa. Summa summarum: loma tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille!

Profiili: Äänetön

Eka päivä: kurkku alkoi tuntua kipeältä, toinen päivä: kurkkukipu jatkui ja ääni käheytyi, kolmas päivä: silence! Turha kai sanoakaan, että olemme nyt tuossa kolmannessa päivässä. Yhden puhelun jouduin soittamaan ja se meni kuiskaten. Aiemmasta kokemuksesta tiedän, että kuiskata ei saisi, koska se rasittaa vaan lisää äänihuulia. Puheliaalle ihmiselle tämä äänettömyys on vähän vaikeahkoa, mut sattumoisin olen itsekseni muutamia päiviä ja vaikken olisikaan, niin vähäpuheisuuteni otettaisiin iloisena vastaan :-)
Viime päivät olen töiden jälkeen puuhastellut piharintamalla kukkamaaprojektin kimpussa ja saanut myös kiitettävästi apuvoimia. Nyt se on valmis! Toki vielä tulee lisää perennoja ja siirtokasveja muista puutarhoista, mutta perustukset on tehty ja osa kukista istutettu. Kukkamaalle on lentänyt myös valkoinen sudenkorento ja lisää rekvisiittaa varmaankin siunaantuu kesän kuluessa. Olen ajatellut, että pitäisi pitää kukkamaan avajaiset, oiva tekosyy pyytää kavereita kyläilemään.

Kevään ensi kukkanen

Hyvin pikainen bloggaus ennen töihin lähtöä. Bongailen ylös punkevia kukkasia eri puolilta sekä kuvailen myös maisemia sekä autosta että fillaroidessani, tähän mennessä olen välttynyt vahingoilta..vastedes kuvailen vain vieressä istuen, ainakin enimmäkseen. Kuva puhukoon puolestaan, lisää tekstiä myöhemmin.

Hanget korkeat nietokset

Onnekasta Uutta Vuotta! Uusi vuosi on otettu vastaan rapsakassa pakkaskelissä kuunnellen ja katsoen rakettien ujellusta ja säihkinää.
Tänään kävin reilun puolen tunnin kuvauslenkillä uuden kotikaupunkini "maaseudulla", mutta arvasin jo etukäteen, että kameran akut hyytynevät pikapikaa. Myös hyinen viima kävi sen verran kasvoihin ja kamerakäteen, että lenkistäni ei tullut liian pitkää. Löysin kivan näköiset hiihtoladut ja harkitsen kovasti hiihtolenkkiä lähiaikoina, katsotaan sitten, jääkö pelkkään harkintaan. Olen oikein tyytyväinen pukilta saatuun Canoniin, vielä pitää tutustua tarkemmin sen kaikkiin ominaisuuksiin. Toissapäivänä kuvasin täysikuuta ja eilen yritin nähdä osittaisen kuun pimennyksen, mutta en näköjään ollut oikeaan aikaan liikkeellä.
Pukki toi myös erinomaisen hyvän kirjan, Leena Lehtolaisen uusimman. Suosittelen lämpimästi dekkarien ystäville. Mielestäni jopa parempi kuin aikaisempi Maria Kallio -sarja.

Vanha vuosi päättyi ikäviin tapahtumiin. Jännä sattuma oli se, että törmäsin kaupassa entisen asuinpaikkani naapuriin ja juttelimme hänen kanssaan tapahtuneesta. En nimittäin yleensä käy tuossa ruokakaupassa ja entinen naapurini oli siellä tuote-esittelijänä. Ostinkin sitten häneltä kaksi ihanaa suklaadonitsia. Tuohon tragediaan vielä palatakseni, neljä ihmistä tiedusteli minulta tapahtuman jälkeen olinpaikkaani joko suorasti tai epäsuorasti, joten voin olla iloinen siitä, että ympärilläni on välittäviä ihmisiä. Ko. tapahtumapaikka oli ennen vakiokauppani. Taas tuli mieleen se, mikseivät ihmiset ymmärrä hakea ajoissa itselleen apua tai miksei kukaan näe ajoissa tilanteen vakavuutta. Mielestäni suoraan ei voi syyttää ulkomaalaisuutta, koska myös suomalaiset käyttävät väkivaltaa ratkaisukeinona. Selkeästi kyseessä tuntui olevan hyvin valmisteltu ja harkittu teko. En itse hyväksy väkivaltaa, mutta olen valmis puolustamaan itseäni myös fyysisin keinoin sellaisessa tilanteessa, missä se jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi.

No niin, joka tapauksessa parempaa Uutta Vuotta ja rauhallista yhteiseloa toivoen

Nasumurmeli

Kaunista Joulun aikaa

Postaukset ovat viime aikojen kiireiden vuoksi jääneet paitsioon, mutta ihanaa Joulua ehtii tämäkin tonttu toivottamaan. Tänään pääsin käymään Koiramäen Pajutallilla jouluostoksilla. Viimeinen hauska possu ehti löytää toisen ostajan, mutta nyt ainakin on tiedossa, mistä tuollaisia söpöjä heinästä tehtyjä pikkupossuja löytyy. Joulun tunnelmaan olen virittäytynyt mm. pipareita leipomalla ja lahjoja paketoimalla, ohjelmaan on kuulunut myös Joulukukkien hankinta. Ensi viikolla pari päivää töiden merkeissä - sitten rauhoittumaan Joulun viettoon. Vielä kun tämä tonttu saisi etsityksi Joulukranssin ulko-oveen, niin valmistelut alkaisivat olla loppusuoralla. Ihaninta Joulussa kuitenkin on joutenolo läheisten seurassa, kirjojen lukeminen ja herkuista nauttiminen. Oman Jouluni perinteisiin kuuluu myös kuulla Joulurauhan julistus kahdeltatoista, ilman sitä Joulu ei tunnu Joululta.

Oikein hyvää ja kaunista Joulua kaikille
toivottaa Nasumurmeli