Jänöjussi puutarhassa

Pieneen puutarhaani on tiensä löytänyt uusi asukas, kaunis jänöjussi. Tänään hankin sinne myös pidikkeen kynttilälyhdylle. Toinen lyhty roikkuu yhdessä keijunmekon kanssa seinässä olevassa tuuletustangossa. Näin pimeänä syysiltana on ihana pitää kynttilöitä pihalla palamassa. Itseeni pimeys ei ole ikinä vaikuttanut masentavasti, päinvastoin tykkään olla sisällä lämpimässä vaikka kirjaa lukemassa. Tällä hetkellä on menossa kirja nimeltään "Puhtaalta pöydältä", kirjailijalta Regina Rask. Kertoo suomalaisesta toimittajanaisesta, joka on saanut pestin Norjan suurlähetystöön lehdistöneuvokseksi. Päivä on ollut tänään työntäyteinen ja muutenkin työrintama näyttää valoisalta. Yrittäjällä on yleensä joko liian vähän tai liian paljon töitä. Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen työn määrään, mutta ikinä ei saa olla liian tyytyväinen, muutoin kehitys lakkaa. Vaikka myönnän kyllä olevani vähän laiska tuon kehityksen suhteen. Opiskelemaan lähtöä olen aina silloin tällöin miettinyt ja mietin edelleen yhtenä vaihtoehtona.

Mutta nyt toivotan hyviä öitä ja rauhallisia unia mahdollisille blogini lukijoille!

Tyhjä kulho täydeksi

Kävin eilen Tyhjän kulhon tapahtumassa Tuomiokirkon kryptassa. Unicefin järjestämä tapahtuma, johon paikalliset ravintoloitsijat olivat lahjoittaneet keittoa ja leipää, taiteilijat tehneet kauniita savikulhoja ja vapaaehtoiset Unicefilaiset olivat mahdollistamassa tapahtumaa. Lahjoitusta vastaan sai valita kulhollisen herkullista keittoa ja kuunnella esityksiä, mm. Tommi T. oli lausumassa muutaman runon. Valitsin itselleni kaimani tekemän kulhon, koska pidin värityksestä ja hänen yrityksellään oli niin hauska nimi: Päivin Öin. Samassa pöydässä istui kanssani pari vapaaehtoista naista ja jutellessani heidän kanssaan satuin katsomaan toisen nimikylttiä. Kappas, sama sukunimi kuin itselläni :-) Kysyin, mistä päin hän on kotoisin ja niin vain selvisi, että hänen exmiehensä suku ja minun sukuni olivat samaa sukua. Aikamoinen sattuma, mutta hyvin tyypillistä minulle. Helsinki on vielä niin pieni kaupunki, että melko varmasti löytyy yhteisiä tuttuja. Olin ilahtunut ja tämä sukunimikaimani oli iloinen, sympaattisen tuntuinen ihminen.
Samalla kaupunkireissullani kävin Narinkkatorilla katsomassa sijaisperhetapahtumaa. Sain selville, että myös sinkku voi ryhtyä tukivanhemmaksi esim. ottamalla lapsen luokseen yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Tuo on harkitsemisen arvoinen asia. Olen viime aikoina nimittäin pohdiskellut sitä, kuinka suuri vaikutus lapsuudella on ihmisen olemiseen ja tekemisiin. Tarkoitan lähinnä sitä, miten eri tavat ja tottumukset periytyvät eteenpäin lapsille. Ja kun omia lapsia ei ole, olisi kiva yrittää siirtää sitä hyvää, minkä on saanut omilta vanhemmiltaan, eteenpäin. Sijaislapset kaipaavat yleensä ihan tavallista säännöllistä arkea. Mielellään lähtisin hänen kanssaan myös vaikka Lintsille tai Nuuksioon retkelle näyttämään luonnon ihmeitä.

Vielä sitten lapsiin liittyen kävin eilen ex tempore katsomassa elokuvan nimeltä Skavabölen
pojat. Koskettava ja hyvin tehty leffa, kannatti käydä katsomassa, vaikka oli myös osittain surullinen tarina. Tykkäsin.

Tällaisia mietteitä "aamukukinnosta", kuten eräällä ystävättärelläni on tapana sanoa. Vietetään kaikki ihana aurinkoinen syyspäivä, nyt kutsuu aamutee ja Hesari :-)