Jäätä!

Luonnonilmiöissä pysymme edelleen - ovat sopivan turvallisia aiheita näin aamuyön unettomina tunteina. Unettomuuden syynä liian myöhään nautittu tee, joka sitten vaati ulospääsyä liian aikaisin eikähän se uni enää sen jälkeen tullut. Joten tekstin tasoon voi suhtautua sen mukaan muutaman tunnin yöunen jälkeen.
Viime päivinä mietittyä: ikäihmisten avun tarve kotiin tunnustetaan yleisesti, mutta siitä ei olla silti valmiita maksamaan. Milloin tässä maailmassa on mitään saanut ilmaiseksi? Paitsi ystävyyttä, sitä ei voi onneksi hankkia rahalla. Mutta silloin kun ammattina on auttaminen, pitäisi sen tapahtua ilmaiseksi. Eihän kukaan muukaan mene työpaikalleen harjoittamaan hyvätekeväisyyttä - miksi minun pitäisi? Liika kiltteys iskee aina ensin omaan nilkkaan. Mutta jos ajattelen asiaa omalta kannaltani niin itse olisin valmis maksamaan siitä, että minusta huolehditaan edellyttäen tietenkin että siihen olisi varaa. Omaa vanhuutta ei vielä tässä iässä jaksa ajatella, mutta toivon että Suomessakin on tapahtunut muutos enemmän kotihoidon ja kodinomaisten hoivakotien suuntaan siinä vaiheessa kun itse mahdollisesti tarvitsen apua. Luin vasta naisesta, joka oli perustanut kohtuuhintaisen hoivakodin, mutta joutui tinkimään omasta toimeentulostaan ja oli ison velkataakan alla. Tietenkin ihan tyypillistä yksityisyrittäjälle - ei siinä mitään - mutta miksei yhteiskunnan varoja voitaisi edes jossain määrin ohjata tämän tyyppiseen toimintaan - eikö vastuun pitäisi olla edes jossain määrin yhteinen? Maataloutta tuetaan ja sen hyväksyn, koska syön mielelläni Suomessa tuotettua ruokaa - se on mielestäni ympäristöä ajatellen järkevää ja haluan uskoa suomalaisen ruoan puhtauteen. Ikäihmisten hoitoa tuetaan laitoksissa ja saman periaatteen mukaan yksityisen palveluntuottajan pitäisi voida saada jotain helpotusta. Tietenkin sitten voidaan kysyä mikseivät kaikki yrittäjät saisi jotain helpotuksia ja mielestäni voisivatkin saada jossain muodossa. Esimerkiksi työntekijän palkkaamista voitaisiin tukea ja jonkinlaisesta projektista olenkin kuullut tyyliin yksi työntekijä useammalle pienyrittäjälle, jolloin palkkakustannuksia voidaan jakaa. Loppukaneettina: Suomi on kallis maa idealistille, joka haluaa elättää itsensä omillaan ehdoillaan ilman yhteiskunnan tukea ja ns. kutsumustyötä tehden.

Kaunista pakkaskuukauden jatkoa lukijoilleni!
toivottaa Nasumurmeli