Kovaa ja pehmeää

Bonsoir,

Tänään annoin keskipäivän auringon helliä itseäni sunnuntaikävelylläni. Muutamia kuvia oli otettava kauniin huurteisista lehdistä ja myös tästä ihanasta sammaloituneesta kivestä, jossa kova ja pehmeä kohtaavat toisensa.

Kivet ja sammaleet ovat aina olleet hyviä kuvauskohteita. Kiviä on tullut kannetuksi matkoilta kotiin jonkin verran ja yksi itsekin louhittu ametisti pohjoisen Suomen ametistikaivoksesta.

Tänään kävin katsomassa ranskalaisen elokuvan nimeltään Maalaukseen kadonnut. Sen keskeisin sanoma lienee oli se, että älä unohda läheisiäsi jonkin sinulle itsellesi kiinnostavan asian vuoksi eli elä myös toisille älä vain itsellesi. Tai pikemminkin anna jotain itsestäsi niin saat sen monin verroin takaisin. Ennen kuin on liian myöhäistä. Itse en ennättänyt mukamas kovan kiireen vuoksi enää nähdä ihmistä, joka oli minulle tärkeä. Toivon, että tapaamme vielä joskus, ehkä jossain toisessa ajassa ja ulottuvuudessa.

Eilen pyhäinpäivänä tai pyhäinmiestenpäivänä kuten toiset sanovat, sytytin kynttilän ulos palamaan heidän muistolleen, joihin en enää saa yhteyttä. Sanotaanhan, että niin kauan elät, kuin joku sinua muistaa.

Tällaisia ajatuksia kauniin aurinkoisen marraskuisen päivän päätteeksi. Huomenna on uusi päivä ja kuka tietää, mitä kivaa voi tapahtua :-) Buenas Noches amigos.