Ruskan värejä

Ruska on nyt parhaimmillaan -ihailen päivittäin lähinnä auton ikkunasta upeita keltaisia ja punaisia vaahteroita sekä ihania punaisia pensaita. Haaveeni on päästä Lappiin ruska-aikana ja tuon haaveen aion toteuttaa ensi syksynä - hinnalla millä hyvänsä :D Olen ollut Lapissa kesä- ja talviaikaan mutten ikinä ruska-aikana. Tänään on tullut tehdyksi vähän pihatöitä - istutin vaaleanpunakukkaisen klematiksen ja kiskoin rikkaruohoja. Sitä ennen tehtiin n. 20 kilsan pyörälenkki ja sieltä on myös tämänkertainen kuvani. Syksy on aina ollut lempivuodenaikani väriensä vuoksi. Rakastan oranssia, keltaista ja punaista ja vihreää ja pidän itse myös värikkäistä vaatteista.

Asiasta ihan toiseen: ikäihmisille pitäisi olla enemmän kodinomaisia hoivakoteja, joissa toteutuisi yhteisöllinen ja turvallinen asuminen. Näen lähes päivittäin, kuinka yksinäisyys on ongelma monelle iäkkäälle ihmiselle ja tuntuu pahalta, että vanhuus pitää viettää yksin. Yksi haaveeni on perustaa tuollainen hoivakoti, jossa jokaisella olisi oma rauhansa, mutta mahdollisuus kokoontua esim. yhteisen ruokahetken merkeissä. Toinen vaihtoehto voisi olla kiva tunnelmallinen kahvila, joka toimisi tapaamispaikkana.

Väsyneenä pitkän työviikon jälkeen uni painaa simmuja, buenas noches amigos!

Syksyä ja unohtelua

Syksy on saapunut ja sää kylmennyt sen mukana huomattavasti. Vuodenajan vaihtumisen huomaa viimeistään siitä, kun caprihousut on vaihdettava farkkuihin ja käsineet kaivettava esiin.
Onneksi myös luonto muistuttaa, olen ihaillut upeita pihlajanmarjoja pitkin kuukautta kävelylenkeillä uusissa maisemissa. Elämän muutos ja muutto on vienyt niin paljon energiaa, että blogikirjoittelu on melkein unohtunut, mutta tänään sain ystävältäni ihanan kortin ja kivoja valokuvia sekä kysymyksen, mitä blogilleni kuuluu :D On pitänyt päivittää jo useamman päivän ajan, mutta on muka ollut liian hektistä.
Unohtelu tuossa otsikossa johtuu siitä, että tänään aloin oikein pohtia, että mikähän mahtaa olla syy iänkaikkiselle unohtelulleni eri asioiden suhteen. Viimeisen kuukauden aikana olen hukannut käsilaukkuni (muuton aikana, löytyi onneksi illalla), kadottanut pankkitunnukset (nekin löytyivät illalla, tietenkin sen jälkeen kun olin jo tilannut uudet) ja tänään viimeksi oli kateissa kännykkäni, joka sitten oli jäänyt asiakkaalleni (ja ehdin jo käydä toisenkin asiakkaan luona). Kännykän ilmeisesti pitäisi roikkua kaulassa. Onneksi minulla ei ole silmälaseja..aurinkolasienkin hallinnointi kysyy kärsivällisyyttä. Ihme kyllä, maksan laskuni yleensä ajoissa ja myöhästelen todella harvoin, unohteluni liittyy lähinnä tavaroihin. Jos menen käymään vanhempieni luona, lähes joka kerta sinne jää jotain omaisuuttani. Olen huomannut, että listojen kirjoittaminen auttaa ja sitä harrastankin monesti eli listailen seuraavana päivänä tehtävät asiat, mutta sekään ei auta siihen, että melkein aina jotain on "hukassa".
Ai niin, tapahtui tänään vielä yksi "unohdusmoka". Ostin itselleni ruoaksi maksalaatikon ja ostan yleensä aina laktoosittoman rusinattoman vaihtoehdon ja kun lounastauolla lämmitin laatikkoa, huomasin sen olevan perinteistä maksalaatikkoa. Mutta se olikin hyvää! Ja tietenkin puolukkahilloa piti ostaa myös.