Ystävällisyys ei maksa mitään

Vasta tänään viimeksi ilahduin minua kohtaan osoitetusta ystävällisyydestä ja pohdin, miten vähällä voi toisen ihmisen päivää ilahduttaa. Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja yritän aina muistaa, että saatan olla heille lähes ainoa kontakti ulkomaailmaan sinä päivänä. Ystävällisyys ja kannustus on myös tarttuvaa eikä kaikkea ei aina tarvitse sanoa ääneen. Ystävällisyyden pitää myös olla aitoa - näytelty tekopirteys paistaa läpi ja vain ärsyttää. Tosin palveluammatissa toimivilla ystävällisyys on osa ammattitaitoa ja ns. huono päivä pitäisi pystyä häivyttämään taka-alalle.

Kuva ei nyt liity mitenkään tekstiin, mutta on helmi muuntamoiden joukossa. Pitää majaansa eteläisimmässä Suomessa ja löytyi reilu kuukausi sitten. Uusi kamera on edelleen ostoslistalla.

Ihanaa, kohta voi alkaa Joululahjojen etsintään. Tai itse asiassa tykkään eniten lahjojen pakkaamisesta. Joulukalenteri minulla jo on huutokaupasta huudetun vanhan tammisen kirjakaapin päällä - sen toi ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet tänä vuonna 30 vuotta. Ennen vanhaan kävimme aina Uuden Vuoden aikaan elokuvissa, nyt menemme Picasson näyttelyyn. Reilun viikon lomani nimittäin alkaa kuuden päivän kuluttua, jee.

Valoisaa Joulun odotusta!