Rikkaruohoja ja uutta puhtia

Innostuin nyhtämään rikkaruohoja kukkapenkistä ja voikukkia nurmikolta. Siihen hommaan tulee ihan himo, aina löytyy lisää nyhdettävää. Sain samalla istutetuksi kaksi uutta hankintaa - valkokukkaisen perennan, jonka nimeä en nyt tietenkään muista ja keltakukkaisen maanpeitekasvin alppisuikeron, joka kokemukseni mukaan leviää nopeasti. Kummasti mieli virkistyy, kun saa kykkiä ulkona kaikessa rauhassa ja täyttää jätesäkkiä rikkaruohoilla.

Amppelissa roikkuu tummansininen orvokki ja sen vierellä toisessa amppelissa keijunmekko, jokavuotinen suosikkini. Se on puolivarjon kasvi ja kukat kellomaiset kauniin tumman lilan väriset, lehtien pieni "karvaisuus" tuo mieleen Kreikan saaret. Etupihalla on ruukussa lohen värinen krysanteemi ja valkoinen marketta, suunnitelmissa on hankkia sinne myös ulkomuratti.

Takana pitkä työpäivä ja edessä toinen samanlainen - mistä olen oikein tyytyväinen - saan hankituksi lisää kasveja :-)

Heleän vihreitä loppukevään päiviä, tuomen kukkimista odotellen
Nasumurmeli

Vihreää pukkaa

Ohhoh! Jo yli kuukausi on vierähtänyt edellisestä blogipäivitysestä, oijoi tätä laiskaa näppiksen naputtelijaa. Nyt kuitenkin reipastuin tällä saralla sen verran, että päätin laittaa esille paremmin vuodenaikaan sopivia kuvastuksia. Tänä keväänä valkovuokot ovat vallanneet toden teolla metsät ja niityt. Lisäksi omalle pikkupihalleni hujahti yhden ainoan yön aikana esiin monen monta kukkavarta. Tulppaanit ovat siiinä ja siinä, että paljastavat sisinpänsä kuka ties huomenissa. Linnut mokomat ovat myös löytäneet ne ja ainakin yksi kukkavarsi oli käyty nyhtämässä irti mullasta. Voi tosin olla jänöjenkin hommaa, niitä näkyi viimeksi tänään läheisillä viljelypalstoilla.

Tänään ilostuin jälleen lähikirjastoni hyvästä palvelusta, olin jättänyt epähuomiossa plånbookin kotio ja siten myös kirjastokortin, mutta virkailija totesi lainauksen onnistuvan ilman korttiakin. Tuollainen joustava palvelu on omiaan lämmittämään mieltä muuten hiukan alavireisenä päivänä.

Jossain vaiheessa päivää täällä etelässä ainakin ukosti ja rakeita paukkui auton tuulilasiin, maa sai kaipaamaansa vettä reippaasti mutta ei välttämättä vieläkään tarpeeksi. Jostain luin, että huhtikuu oli tänä vuonna ennätyksellisen vähäsateinen. Olen saanut aikaiseksi ostaa multasäkin mutta multa on vielä levittämättä kasveille. Pihallani kasvaa rauhoitettuja sinivuokkoja ja rauhattomia valkovuokkoja sulassa sovussa. Monet ohikulkijat pysähtyvät katselemaan sinivuokkoja kun pensasaita on vielä kohtuullisen lehdetön. Pihani kaipaa vielä hiukan rikkaruohojen nyhtämistä ja turhien tavaroiden poisvientiä. Suunnitelmissa on hankkia amppelikoriin orvokki, kolme pelargoniaa ovat tulevan kesän ensimmäiset ostetut kasvit. Krassi on vielä siemeninä pussissa, vielähän sen voisi just ja just istuttaa. Viime keväänä niin tein ja sain nauttia krassin kukista pitkälle syksyyn saakka.

Erityisesti nautin nyt keväällä koivujen hennosta viherryksestä, tänä vuonna hiirenkorvat tulivat mielestäni aiemmin kuin viime keväänä. Kevät lukeutuu lempparivuodenaikoihini syksyn ohella, uuden kasvun alku!