Solisevaa

Jotain kadoksissa?

2011-05-23T23:09:00.004+03:00

Olen erikoistunut tavaroiden kadottamiseen ja krooniseen unohteluun. Tänään tulin tyytyväisenä kotiin ja ehdin puuhastella jonkin aikaa ennen kuin välähti, että kävin kotimatkalla kaupassa. Kauppakassi autossa. Pyykit ovat lähes pääsääntöisesti (muuten tälläkin hetkellä..) koneessa luvattoman kauan. Tänä iltana päätin käydä fillaroiden lähikaupassa - lähtöoperaatio kesti puolisen tuntia: fillarin avainta etsien. Pyörän satula oli kastunut sateessa, joten kaupassa kiskoin hupparia alaspäin ja toivoin, ettei kukaan tuijottele märkää takamustani. Onneksi on keksitty kännykkä ja siihen muistutustoiminto - se on tänäänkin muistuttanut muutamasta hoidettavasta asiasta. Puolustuksekseni voin sanoa, että en yleensä pahemmin myöhästele sovituista ajoista ja tähän saakka olen muistanut mennä sinne minne on pitänytkin.

Olen lähdössä matkalle vajaan viikon päästä - passi on tällä kertaa vielä tallessa ja se kadonnutkin löytyi puoli vuotta edellisen matkan jälkeen..kirjoituspöydän laatikosta. Nyt jännitetään tuhkapilven reittiä ja matkakavereiden terveydentilaa - voi kun pääsisimme kaikki terveinä matkaan. Pitkän talven jälkeen odotan leppoisaa lomaa kauniissa maisemissa italialaisista herkuista nauttien.

Kevään korvalla

2011-04-04T12:36:00.004+03:00

Tuo kuva oli otettava tuon upean keltaisen seinän ja vähintään yhtä upean huikaisevan sinisen taivaan tähden. Sanoisin, että todellista väriterapiaa. Vaikutus on yhtä vahva kuin äskettäin hankkimallani kelta-puna-oranssi-valko -raidallisella matolla, sen väritys sananmukaisesti piristää allekirjoittanutta päivittäin. Pidän väreistä ympärilläni - en viihtyisi valkoinen/musta/harmaa -sävyisessä kodissa, vaikka toisaalta sellainen voisi luoda myös rauhoittavan tunnelman. Tunnustan olevani enemmän ns. lämpimien värien puolella kuin kylmien. Kaksi väriä, joita ainakin vaatteissani välttelen ovat turkoosi ja vaaleanpunainen. Roosa on sitten asia erikseen :-)

Upeimmat värit löytyvät monesti luonnosta, juuri nyt ihailen purppuranpunaista leinikkiä, jonka yritän pitää hengissä istutusvaiheeseen saakka. Vielä tällä hetkellä kukkamaatani painaa vajaan puolen metrin lumikasa. Eilen tein vähän maastotutkimusta, mutta kun olin uponnut hankeen polviani myöten ja kastellut sukkani päätin vielä odotella rauhassa lumen sulamista muutaman viikon. Harvoin on tällainen vesisadekeli ilahduttanut niin paljon kuin tänään - jälleen yksi päivä lähempänä lumetonta maata ja esiin työntyviä tulppaaneja, narsisseja, krookuksia - huomaattehan vakaan uskoni, että jotain sieltä mullasta nousee ylös :-) Ainakin rikkaruohoja.

Lokoisasti lomaillen

2010-08-02T19:56:00.008+03:00

Loma on ollut mielestäni onnistunut, kun viikonpäivät ovat heittäneet härän pyllyä, olo on tuntunut ihanan levolliselta ja ajatuksissa on lähinnä ollut tulevan päivän sää (erittäin helppo nakki tänä kesänä). Vietimme mukavan ja leppoisan loman ollen sekä kotona että kahdesti reissussa.

Reissu numero yksi suuntautui läntiselle Uudellemaalle, jossa otin elämäni ensimmäisen kerran tuntumaa golfautolla ajamiseen sekä golfkentällä tepasteluun. Aloitin golfmaailmaan tutustumisen kertaheitolla kenttien parhaimmistosta eli Nordcenterin kentästä Åminneforsissa. Golfkärryn ajaminen oli hauskaa ja pehmeä aloitus, koska lämmintä oli lähes 30 astetta. Toisen myös maisemiltaan upean ja hyväkuntoisen kentän pääsin tsekkaamaan Tammisaaressa, missä jo kävelin mukana koko matkan ja toimin myös jonkin verran caddyna työntäen golfbagiä. Nestetankkaus oli ilmeisesti riittävä ja uudet kengät toimivat, koska näkyviä vaurioita ei tullut. Jääkylmä lonkero maistui kieltämättä tosi ihanalta pelin jälkeen, samoin maukas pekonipasta siinä puoli seitsemän aikaan illalla. Edellisen illan oli kruunannut saman seurueen kanssa nautittu erinomainen etten sanoisi täydellinen illallinen Hangon Casinolla. Myös Hangossa saimme nauttia "anopin" tekemistä ihanista katkarapuvoileivistä ja muusta kestityksestä.

Reissu numero dos vei meidät Savon sydämeen Savonlinnaan mieheni sukulaisperheen vieraiksi. Käyntikohteita olivat mm. Retretti, mielenkiintoinen metsämuseo Lusto, Olavinlinna,
vanha Salama-niminen laiva ja tietenkin Seurahuoneen kattoterassi, jossa söimme suussa sulavan muikkuannoksen, nam! Hmm, mitenköhän tämä taas meni näin ruokapainotteiseksi..
Ikimuistoisin kokemus tällä matkalla oli kuitenkin Astan-päivän ukkosmyrsky, joka alkoi kirjaimellisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta heti keskiyön jälkeen. Tuuli ryskyi puissa, joita muuten kaatui satamäärin - tunnelma oli kummitusmainen kun kävelimme pilkkopimeässä autolle upean ilotulituksen jälkeen. Savonlinnassa vietettiin Pyhän Olavin päivää ja olimme lähteneet ihmettelemään toritapahtumia ja katsomaan tuota ilotulitusta. Kuin ihmeen kaupalla selvisimme kuivin jaloin autoon, sen jälkeen alkoikin kunnon rankkasade ja matkalla majapaikkaamme saimme väistellä kaatuneita puita. Tiet tulvivat ja taivas välähteli vähän väliä, olin tietenkin kameran kanssa parvekkeella ja sain kuin sainkin yhden kuvan missä näkyy jotain muutakin kuin pelkkää pimeää yötä. Seuraavana päivänä kävimme ajelemassa ympäri kaupunkia, missä moni paikka näytti sotatantereelta. Metsureita ja kattomiehiä näkyi töissään monessa paikassa. Viikkojen kuumuus vaati nyt veronsa. Onni onnettomuudessa ettei henkilövahinkoja ilmeisestikään tullut myrskyn takia. Loppulomasta nautimme olostamme rantasaunassa ja heitimme kesäturkit todella lämpimässä, noin 25 asteisessa ihanan kirkasvetisessä järvessä Kerimäellä.

Tänään töissä myös huomasin loman olleen onnistuneen, koska olo oli levännyt enkä tuntenut itseäni väsyneeksi - paitsi aamulla. Lomaherätykset kun ovat olleet ilman kelloa ja nyt oli palattava takaisin kelloherätyksiin, tosin onnekseni herään yleensä aika helposti juuri ennen kellon soittoa. Summa summarum: loma tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille!

Profiili: Äänetön

2010-05-18T13:32:00.005+03:00

Eka päivä: kurkku alkoi tuntua kipeältä, toinen päivä: kurkkukipu jatkui ja ääni käheytyi, kolmas päivä: silence! Turha kai sanoakaan, että olemme nyt tuossa kolmannessa päivässä. Yhden puhelun jouduin soittamaan ja se meni kuiskaten. Aiemmasta kokemuksesta tiedän, että kuiskata ei saisi, koska se rasittaa vaan lisää äänihuulia. Puheliaalle ihmiselle tämä äänettömyys on vähän vaikeahkoa, mut sattumoisin olen itsekseni muutamia päiviä ja vaikken olisikaan, niin vähäpuheisuuteni otettaisiin iloisena vastaan :-)
Viime päivät olen töiden jälkeen puuhastellut piharintamalla kukkamaaprojektin kimpussa ja saanut myös kiitettävästi apuvoimia. Nyt se on valmis! Toki vielä tulee lisää perennoja ja siirtokasveja muista puutarhoista, mutta perustukset on tehty ja osa kukista istutettu. Kukkamaalle on lentänyt myös valkoinen sudenkorento ja lisää rekvisiittaa varmaankin siunaantuu kesän kuluessa. Olen ajatellut, että pitäisi pitää kukkamaan avajaiset, oiva tekosyy pyytää kavereita kyläilemään.

Kevään ensi kukkanen

2010-04-22T09:59:00.003+03:00

Hyvin pikainen bloggaus ennen töihin lähtöä. Bongailen ylös punkevia kukkasia eri puolilta sekä kuvailen myös maisemia sekä autosta että fillaroidessani, tähän mennessä olen välttynyt vahingoilta..vastedes kuvailen vain vieressä istuen, ainakin enimmäkseen. Kuva puhukoon puolestaan, lisää tekstiä myöhemmin.

Hanget korkeat nietokset

2010-01-01T19:09:00.004+02:00

Onnekasta Uutta Vuotta! Uusi vuosi on otettu vastaan rapsakassa pakkaskelissä kuunnellen ja katsoen rakettien ujellusta ja säihkinää.
Tänään kävin reilun puolen tunnin kuvauslenkillä uuden kotikaupunkini "maaseudulla", mutta arvasin jo etukäteen, että kameran akut hyytynevät pikapikaa. Myös hyinen viima kävi sen verran kasvoihin ja kamerakäteen, että lenkistäni ei tullut liian pitkää. Löysin kivan näköiset hiihtoladut ja harkitsen kovasti hiihtolenkkiä lähiaikoina, katsotaan sitten, jääkö pelkkään harkintaan. Olen oikein tyytyväinen pukilta saatuun Canoniin, vielä pitää tutustua tarkemmin sen kaikkiin ominaisuuksiin. Toissapäivänä kuvasin täysikuuta ja eilen yritin nähdä osittaisen kuun pimennyksen, mutta en näköjään ollut oikeaan aikaan liikkeellä.
Pukki toi myös erinomaisen hyvän kirjan, Leena Lehtolaisen uusimman. Suosittelen lämpimästi dekkarien ystäville. Mielestäni jopa parempi kuin aikaisempi Maria Kallio -sarja.

Vanha vuosi päättyi ikäviin tapahtumiin. Jännä sattuma oli se, että törmäsin kaupassa entisen asuinpaikkani naapuriin ja juttelimme hänen kanssaan tapahtuneesta. En nimittäin yleensä käy tuossa ruokakaupassa ja entinen naapurini oli siellä tuote-esittelijänä. Ostinkin sitten häneltä kaksi ihanaa suklaadonitsia. Tuohon tragediaan vielä palatakseni, neljä ihmistä tiedusteli minulta tapahtuman jälkeen olinpaikkaani joko suorasti tai epäsuorasti, joten voin olla iloinen siitä, että ympärilläni on välittäviä ihmisiä. Ko. tapahtumapaikka oli ennen vakiokauppani. Taas tuli mieleen se, mikseivät ihmiset ymmärrä hakea ajoissa itselleen apua tai miksei kukaan näe ajoissa tilanteen vakavuutta. Mielestäni suoraan ei voi syyttää ulkomaalaisuutta, koska myös suomalaiset käyttävät väkivaltaa ratkaisukeinona. Selkeästi kyseessä tuntui olevan hyvin valmisteltu ja harkittu teko. En itse hyväksy väkivaltaa, mutta olen valmis puolustamaan itseäni myös fyysisin keinoin sellaisessa tilanteessa, missä se jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi.

No niin, joka tapauksessa parempaa Uutta Vuotta ja rauhallista yhteiseloa toivoen

Nasumurmeli

Kaunista Joulun aikaa

2009-12-20T00:05:00.005+02:00

Postaukset ovat viime aikojen kiireiden vuoksi jääneet paitsioon, mutta ihanaa Joulua ehtii tämäkin tonttu toivottamaan. Tänään pääsin käymään Koiramäen Pajutallilla jouluostoksilla. Viimeinen hauska possu ehti löytää toisen ostajan, mutta nyt ainakin on tiedossa, mistä tuollaisia söpöjä heinästä tehtyjä pikkupossuja löytyy. Joulun tunnelmaan olen virittäytynyt mm. pipareita leipomalla ja lahjoja paketoimalla, ohjelmaan on kuulunut myös Joulukukkien hankinta. Ensi viikolla pari päivää töiden merkeissä - sitten rauhoittumaan Joulun viettoon. Vielä kun tämä tonttu saisi etsityksi Joulukranssin ulko-oveen, niin valmistelut alkaisivat olla loppusuoralla. Ihaninta Joulussa kuitenkin on joutenolo läheisten seurassa, kirjojen lukeminen ja herkuista nauttiminen. Oman Jouluni perinteisiin kuuluu myös kuulla Joulurauhan julistus kahdeltatoista, ilman sitä Joulu ei tunnu Joululta.

Oikein hyvää ja kaunista Joulua kaikille
toivottaa Nasumurmeli

Ystävällisyys ei maksa mitään

2009-11-21T14:29:00.006+02:00

Vasta tänään viimeksi ilahduin minua kohtaan osoitetusta ystävällisyydestä ja pohdin, miten vähällä voi toisen ihmisen päivää ilahduttaa. Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja yritän aina muistaa, että saatan olla heille lähes ainoa kontakti ulkomaailmaan sinä päivänä. Ystävällisyys ja kannustus on myös tarttuvaa eikä kaikkea ei aina tarvitse sanoa ääneen. Ystävällisyyden pitää myös olla aitoa - näytelty tekopirteys paistaa läpi ja vain ärsyttää. Tosin palveluammatissa toimivilla ystävällisyys on osa ammattitaitoa ja ns. huono päivä pitäisi pystyä häivyttämään taka-alalle.

Kuva ei nyt liity mitenkään tekstiin, mutta on helmi muuntamoiden joukossa. Pitää majaansa eteläisimmässä Suomessa ja löytyi reilu kuukausi sitten. Uusi kamera on edelleen ostoslistalla.

Ihanaa, kohta voi alkaa Joululahjojen etsintään. Tai itse asiassa tykkään eniten lahjojen pakkaamisesta. Joulukalenteri minulla jo on huutokaupasta huudetun vanhan tammisen kirjakaapin päällä - sen toi ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet tänä vuonna 30 vuotta. Ennen vanhaan kävimme aina Uuden Vuoden aikaan elokuvissa, nyt menemme Picasson näyttelyyn. Reilun viikon lomani nimittäin alkaa kuuden päivän kuluttua, jee.

Valoisaa Joulun odotusta!

Syksyä ja uusia löytöjä

2009-10-02T17:00:00.003+03:00

Pikainen hyvän viikonlopun toivotus! Viime lauantaina sain vihdoin viimein kuvan uudesta muuntamosta, joka lienee joitakin vuosikymmeniä sitten rakennettu. Ruskaa on tarkoitus kuvailla ja myös uusi kamera on ostoslistalla. Aika kiitää niin vinhasti, ettei meinaa perässä pysyä. Ihana kuitenkin nauttia syksyn upeista väreistä ja mukavan kirpakasta säästä, onhan tätä jo odotettu.

Käydään viikonlopun viettoon, jepulis. Aurinkoa, aurinkoa!

Jänöjussi puutarhassa

2009-09-23T22:00:00.003+03:00

Pieneen puutarhaani on tiensä löytänyt uusi asukas, kaunis jänöjussi. Tänään hankin sinne myös pidikkeen kynttilälyhdylle. Toinen lyhty roikkuu yhdessä keijunmekon kanssa seinässä olevassa tuuletustangossa. Näin pimeänä syysiltana on ihana pitää kynttilöitä pihalla palamassa. Itseeni pimeys ei ole ikinä vaikuttanut masentavasti, päinvastoin tykkään olla sisällä lämpimässä vaikka kirjaa lukemassa. Tällä hetkellä on menossa kirja nimeltään "Puhtaalta pöydältä", kirjailijalta Regina Rask. Kertoo suomalaisesta toimittajanaisesta, joka on saanut pestin Norjan suurlähetystöön lehdistöneuvokseksi. Päivä on ollut tänään työntäyteinen ja muutenkin työrintama näyttää valoisalta. Yrittäjällä on yleensä joko liian vähän tai liian paljon töitä. Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen työn määrään, mutta ikinä ei saa olla liian tyytyväinen, muutoin kehitys lakkaa. Vaikka myönnän kyllä olevani vähän laiska tuon kehityksen suhteen. Opiskelemaan lähtöä olen aina silloin tällöin miettinyt ja mietin edelleen yhtenä vaihtoehtona.

Mutta nyt toivotan hyviä öitä ja rauhallisia unia mahdollisille blogini lukijoille!

Tyhjä kulho täydeksi

2009-09-13T07:59:00.004+03:00

Kävin eilen Tyhjän kulhon tapahtumassa Tuomiokirkon kryptassa. Unicefin järjestämä tapahtuma, johon paikalliset ravintoloitsijat olivat lahjoittaneet keittoa ja leipää, taiteilijat tehneet kauniita savikulhoja ja vapaaehtoiset Unicefilaiset olivat mahdollistamassa tapahtumaa. Lahjoitusta vastaan sai valita kulhollisen herkullista keittoa ja kuunnella esityksiä, mm. Tommi T. oli lausumassa muutaman runon. Valitsin itselleni kaimani tekemän kulhon, koska pidin värityksestä ja hänen yrityksellään oli niin hauska nimi: Päivin Öin. Samassa pöydässä istui kanssani pari vapaaehtoista naista ja jutellessani heidän kanssaan satuin katsomaan toisen nimikylttiä. Kappas, sama sukunimi kuin itselläni :-) Kysyin, mistä päin hän on kotoisin ja niin vain selvisi, että hänen exmiehensä suku ja minun sukuni olivat samaa sukua. Aikamoinen sattuma, mutta hyvin tyypillistä minulle. Helsinki on vielä niin pieni kaupunki, että melko varmasti löytyy yhteisiä tuttuja. Olin ilahtunut ja tämä sukunimikaimani oli iloinen, sympaattisen tuntuinen ihminen.
Samalla kaupunkireissullani kävin Narinkkatorilla katsomassa sijaisperhetapahtumaa. Sain selville, että myös sinkku voi ryhtyä tukivanhemmaksi esim. ottamalla lapsen luokseen yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Tuo on harkitsemisen arvoinen asia. Olen viime aikoina nimittäin pohdiskellut sitä, kuinka suuri vaikutus lapsuudella on ihmisen olemiseen ja tekemisiin. Tarkoitan lähinnä sitä, miten eri tavat ja tottumukset periytyvät eteenpäin lapsille. Ja kun omia lapsia ei ole, olisi kiva yrittää siirtää sitä hyvää, minkä on saanut omilta vanhemmiltaan, eteenpäin. Sijaislapset kaipaavat yleensä ihan tavallista säännöllistä arkea. Mielellään lähtisin hänen kanssaan myös vaikka Lintsille tai Nuuksioon retkelle näyttämään luonnon ihmeitä.

Vielä sitten lapsiin liittyen kävin eilen ex tempore katsomassa elokuvan nimeltä Skavabölen
pojat. Koskettava ja hyvin tehty leffa, kannatti käydä katsomassa, vaikka oli myös osittain surullinen tarina. Tykkäsin.

Tällaisia mietteitä "aamukukinnosta", kuten eräällä ystävättärelläni on tapana sanoa. Vietetään kaikki ihana aurinkoinen syyspäivä, nyt kutsuu aamutee ja Hesari :-)

Viestejä Vilnasta

2009-08-30T17:53:00.007+03:00

Hello!
Vilnassa on nyt sitten visiteerattu ja kaupunki näkemisen arvoiseksi havaittu. Erityisesti jäivät mieleen kauniit vanhat rakennukset, kuten Vilnan katedraali ja monet upeat kirkot. Samoin monta mukavaa kahvilaa tuli testatuksi ja ruokakin maistui. Mieli lepäsi ja nautin lämpimästä auringonpaisteesta upealta pilvettömältä taivaalta.
Yhtenä päivänä oli retki Trakverin linnaan, joka muistutti suomalaista Olavinlinnaa. Opas oli iloinen reipas nuorimies, joka puhui hyvää englantia. Matkakaverin kanssa puhuimme myös bussissa erään amerikkalaisen naisen kanssa, joka oli muuttanut Liettuaan kuusi vuotta sitten opettamaan englantia. Hän oli tyytyväinen Liettuan edulliseen hintatasoon ja sosiaaliturvaan, joka on erilainen kuin Yhdysvalloissa - tarkoittaa, että sellainen on olemassa. Huonona puolena hän piti aika ajoin vallitsevaa harmaata säätilaa, josta tosin tällä matkalla en nähnyt vilaustakaan.
Muita mielenkiintoisia nähtävyyksiä olivat Vilnan tv-torni ja KGB-museo. Jälkimmäinen todella laittoi ajattelemaan ihmisen julmuutta ja vallankäyttöä toinen toistaan kohtaan. Vieraskirjaan saattoi jättää halutessaan oman tervehdyksensä. Jätin tervehdykseksi "let the freedom live", eläköön vapaus.

Sen verran Vilnan katukuvasta, että naiset olivat kaikki hyvin pukeutuneita, hameita ja mekkoja näki melkein jokaisella vastaantulevalla naishenkilöllä. Miesten pukeutumiseen en niin kiinnittänyt huomiota, mutta suurin osa naisista kulki korkokengissä. Itse olin käytännöllisesti lenkkareissa tai matalapohjaisissa kengissä, mukavuus ennen kaikkea.

Nyt sitten totuttelen pikku hiljaa loman loppumiseen, olen nyhtänyt rikkaruohot pihalta, imuroinut, leiponut mustikkamuffinsseja ja pessyt vaatteita. Ihan kiva on mennä töihinkin, mutta kiva oli olla lomallakin. Tehdessäni matkalaskua elokuun kahdelta ekalta viikolta huomasin, että aika täysiä ovat päiväni olleet, joten tuo viikon loma tuli oikein sopivaan saumaan.

Päivänsineä ja matkamaita

2009-08-15T16:34:00.006+03:00

Päivänsini-köynnökseni yllätti minut aivan upeilla syvänsinisillä kukillaan. Olinkin jo miettinyt, että mihin kohtaan sen istutin kesällä :-) Luulin jopa lintujen syöneen koko köynnöksen, mutta tämähän se olikin.
Yleisön pyynnöstä listaan ne maat, joissa voin sanoa käyneeni: Argentiina, Meksiko, Uruguay, Iso-Britannia, Skotlanti, Islanti, Irlanti, Norja, Ruotsi, Tanska, Itävalta, Saksa, Ranska, Italia, Vatikaani, Unkari, Tsekkoslovakia, Sveitsi, Viro, Latvia, Puola, Yhdysvallat, Liechtenstein, Andorra, Espanja, Madeira (kuuluu Portugalille), Thaimaa, Monaco, Kreikka, Venäjä, Alankomaat.
Shetlanti taitaa kuulua Skotlannille ja Färsaaret Tanskalle, joten niitä ei kaiketi voi pitää omina mainaan. Mutta molemmissa on visiteerattu :-)

Tonttu pihanvartijana

2009-07-31T18:59:00.003+03:00

Kävin tänään kahteen otteeseen ostoksilla. Olin mainoksen uhri - menin tarjousjauhelihan perässä erääseen espoolaiseen halpamarkettiin ja tietäähän sen, ettei se pelkkään jauhelihaan jäänyt. Ostin myös edullista juustoa sekä hauskan puutarhatontun pihan vartijaksi. Myöhemmin töiden jälkeen piti päästä pitkästä pitkästä aikaa Kodin Anttilaan ja sieltä lähti mukaan kaksi kääröä tarjouslakanoita yhteensä kympillä. Lisäksi pari ruuvaria ja tela tulevaa seinän maalausta silmällä pitäen. Aikataulu erittäin avoin seinän maalauksen suhteen - sitten kun inspiraatio iskee ja löytyy aikaa toteuttamiseen. Jonain sunnuntaina kenties? Väriäkään en ole päättänyt, makkariin ehkä hentoa vihreää verhossa olevan koivukuvion innoittamana. Olen aika pitkään ollut ostamatta mitään muuta kuin ruokaa, mutta nyt olen jälleen alkanut innostua esimerkiksi kodin sisustamisesta. Kun saisi vielä kerättyä ylimääräiset roinat kasaan ja kirpparille, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Energia ei vain tahdo työpäivien jälkeen riittää muuhun kuin lepäämiseen ja pakollisiin kuvioihin.
Tänään ilahduin kahdesta ulkomailta saapuneesta kortista - toinen tuli Pisasta ja toinen Pohjois-Irlannista. Molemmat paikat olisivat varmasti tutustuminen arvoisia. Irlannin tasavallassa olen käynyt parikymmentä vuotta sitten, Italiassa kerran Roomassa ja Venetsiassa kahteen otteeseen. Tavoitteena on kerätä vähintään viisikymmentä käytyä valtiota, tähän mennessä olen vieraillut vajaassa neljässäkymmenessä. Seuraavaksi vuorossa on Vilna, Liettuan kehuttu pääkaupunki. Tällä hetkellä matkustamista rajoittaa ehkä eniten työlle omistautuminen, mutta uskon, että tulevaisuudessa pystyn pitämään enemmän lomaa ja yleensä loma tarkoittaa ainakin pientä matkaa johonkin suuntaan. Kaukomaista kiinnostavat tällä hetkellä eniten Japani ja Uusi-Seelanti.
Rentoa viikonloppua kaikille!

Mahdollinen kuvakollaasi

2009-07-19T20:24:00.005+03:00

Olen tänä iltana harjoitellut kuvakollaasin tekemistä Picasa3-ohjelmalla. Nyt on totuuden hetki - onnistuuko myös kollaasin siirtäminen tänne blogiin vai miten käy. En voi sanoa itseäni kovinkaan taitavaksi tietokoneen käyttäjäksi, vaikka tietokone on ollut mukana kuvioissa kohta parisenkymmentä vuotta ja olen palkkanikin ansainnut istumalla koneen ääressä monen monituista vuotta - vaan en enää tänä päivänä, vaikka kone välttämätön apuri onkin. Ja vaikea olisi kuvitella olevansa ilman nettiyhteyttä ja sähköpostia. Kuitenkin hoidan mielelläni monia asioita puhelimitse, koska pidän äänikontaktista. Ehkä olen aiemmilta vuosilta saanut yliannostuksen meileihin vastaamisesta, koska se oli monta vuotta päätyöni. Nykyinen työni on liikkuvampaa ja tapahtuu ihmisen parissa. Tällä hetkellä odotan kuitenkin runsaan kuukauden päästä alkavaa lomaa, koska koko kesä on mennyt aika tiivisti työn merkeissä ja tahti tuntuu vain kiihtyvän. Toisaalta en valita yhtään, koska muunlaisistakin ajoista on kokemusta. Selkäni vain ei tunnu olevan samaa mieltä työn teon ihanuudesta, mutta särkylääkkeet tekevät ihmeitä.
Kuvakollaasin kuvat ovat Tullisaaresta, jossa kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran. On aina ihana löytää uusia kauniita vierailukohteita omasta kaupungista. Aino Acktén huvila ja kahvila ovat avoinna tiistaista torstaihin ja siellä järjestetään myös konsertteja.

Hyvää keskikesän juhlaa!

2009-06-18T19:42:00.006+03:00

Iso osa suomalaisista on parhaillaan matkalla kohti maaseudun rauhaa. Itse olen vielä kaupunkimaisemassa, mutta aikeissa suunnata läntiseen Suomeen aattona. Tänään ilahdutti se, kun sain viedä itseäni monia vuosia viisaamman ystäväni perinteisille torikahveille. Olemme pitäneet tapana käydä kerran kesässä Hakaniemen torilla ja niin teimme tänäkin vuonna. Vuosi vuodelta hänen kulkunsa käy hiukan hitaammaksi, mutta ihan hyvin pääsimme mukulakiviä pitkin kahvilan penkille. Ja sääkin suosi, aurinko lämmitti vaikkakin tuuli puhalsi aika navakasti. Sain nimipäivälahjaksi valita itselleni kukan ja valitsin vaaleanpunaisen ruusuliisan, joka koristaa nyt pihaani. Kerrassaan romanttinen kukkanen :-)

Tässä iltana toisena kävin ystävättäreni kanssa katsomassa rentouttavan komedian, Merirosvoradio nimeltään. Ei se elämää suurempi leffa ollut, mutta hyvä mieli jäi ja nauraakin sai. Hyvä mieli jäi myös ystävättären tapaamisesta, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa ja vaikka pidämme yhteyttä virtuaalisesti aika ajoin, niin mikään ei korvaa silmäkkäin tapaamista.

Ja nyt valmistautumaan Juhannuksen viettoon mm. syömällä salmiakkisuklaata, kiloista huolehditaan vasta Juhannuksen jälkeen, jos silloinkaan..

Kaunista Midsommarfestiä, nautitaan kesästä ja kukkasista!

Kuulumisia keskikesän lähestyessä

2009-06-11T19:21:00.005+03:00

Apua - Juhannus on jo reilun viikon kuluttua! Se yllättää joka vuosi ja tänä vuonna se tuntuu olevan vieläkin aiemmin. Viime päivinä minua on ilahduttanut mm. serkkupoikien pikainen vierailu, nuoret koululaiset olivat lähdössä vanhempiensa kanssa ekalla ulkomaanmatkalleen Kreikan saaristoon. Pitkän välimatkan vuoksi näen heitä ja vanhempiaan valitettavan harvoin, mutta kuitenkin vähintään kerran pari kesässä. Kun itsellä ei ole lapsia, on ihana nähdä sukulaispoikia ja huomata heidän kasvustaan ajan vinha kiitäminen.

Selkäni on vihoitellut ja jouduin sen vuoksi jättämään päivän toisen työkeikan väliin, harmittavaa, mutta pakko levätä välillä. Kävin äsken läheisillä puutarhapalstoilla ihastelemassa kesän kukkia, mutta viidentoista minuutin kävely riitti - sitten oli palattava takaisin kotiin lepuuttamaan selkää. Loman pitämistä en ole juurikaan ehtinyt miettiä, ehkä sitten elokuussa voisi pienen hengähdystauon pitää. Yrittäjänä loman pitäminen on vähän ongelmallisempaa kuin tavallisena palkkatyöläisenä.

Tänään tulee kauan seuraamani Teho-osaston vihoviimeinen kaksituntinen jakso. Sitä varten taidan valmistautua tekemällä mikopoppareita :-) Toivon, että tilalle tulisi jokin toinen hyvä sarja. Eilen Greyn anatomia jäi myös kesätauolle. Ylipäätänsä kesällä tulee tunnetusti lähinnä uusintoja ja yleensä kesäaikaan olenkin katsonut tv:tä huomattavasti vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Kesällä haluaa nauttia ulkoilmasta ja olla enemmän liikekannalla.

Ihanan aurinkoisia ja kesäisiä päiviä kaikille mahdollisille lukijoille :-)

Rikkaruohoja ja uutta puhtia

2009-05-18T22:26:00.005+03:00

Innostuin nyhtämään rikkaruohoja kukkapenkistä ja voikukkia nurmikolta. Siihen hommaan tulee ihan himo, aina löytyy lisää nyhdettävää. Sain samalla istutetuksi kaksi uutta hankintaa - valkokukkaisen perennan, jonka nimeä en nyt tietenkään muista ja keltakukkaisen maanpeitekasvin alppisuikeron, joka kokemukseni mukaan leviää nopeasti. Kummasti mieli virkistyy, kun saa kykkiä ulkona kaikessa rauhassa ja täyttää jätesäkkiä rikkaruohoilla.

Amppelissa roikkuu tummansininen orvokki ja sen vierellä toisessa amppelissa keijunmekko, jokavuotinen suosikkini. Se on puolivarjon kasvi ja kukat kellomaiset kauniin tumman lilan väriset, lehtien pieni "karvaisuus" tuo mieleen Kreikan saaret. Etupihalla on ruukussa lohen värinen krysanteemi ja valkoinen marketta, suunnitelmissa on hankkia sinne myös ulkomuratti.

Takana pitkä työpäivä ja edessä toinen samanlainen - mistä olen oikein tyytyväinen - saan hankituksi lisää kasveja :-)

Heleän vihreitä loppukevään päiviä, tuomen kukkimista odotellen
Nasumurmeli

Vihreää pukkaa

2009-05-11T18:55:00.004+03:00

Ohhoh! Jo yli kuukausi on vierähtänyt edellisestä blogipäivitysestä, oijoi tätä laiskaa näppiksen naputtelijaa. Nyt kuitenkin reipastuin tällä saralla sen verran, että päätin laittaa esille paremmin vuodenaikaan sopivia kuvastuksia. Tänä keväänä valkovuokot ovat vallanneet toden teolla metsät ja niityt. Lisäksi omalle pikkupihalleni hujahti yhden ainoan yön aikana esiin monen monta kukkavarta. Tulppaanit ovat siiinä ja siinä, että paljastavat sisinpänsä kuka ties huomenissa. Linnut mokomat ovat myös löytäneet ne ja ainakin yksi kukkavarsi oli käyty nyhtämässä irti mullasta. Voi tosin olla jänöjenkin hommaa, niitä näkyi viimeksi tänään läheisillä viljelypalstoilla.

Tänään ilostuin jälleen lähikirjastoni hyvästä palvelusta, olin jättänyt epähuomiossa plånbookin kotio ja siten myös kirjastokortin, mutta virkailija totesi lainauksen onnistuvan ilman korttiakin. Tuollainen joustava palvelu on omiaan lämmittämään mieltä muuten hiukan alavireisenä päivänä.

Jossain vaiheessa päivää täällä etelässä ainakin ukosti ja rakeita paukkui auton tuulilasiin, maa sai kaipaamaansa vettä reippaasti mutta ei välttämättä vieläkään tarpeeksi. Jostain luin, että huhtikuu oli tänä vuonna ennätyksellisen vähäsateinen. Olen saanut aikaiseksi ostaa multasäkin mutta multa on vielä levittämättä kasveille. Pihallani kasvaa rauhoitettuja sinivuokkoja ja rauhattomia valkovuokkoja sulassa sovussa. Monet ohikulkijat pysähtyvät katselemaan sinivuokkoja kun pensasaita on vielä kohtuullisen lehdetön. Pihani kaipaa vielä hiukan rikkaruohojen nyhtämistä ja turhien tavaroiden poisvientiä. Suunnitelmissa on hankkia amppelikoriin orvokki, kolme pelargoniaa ovat tulevan kesän ensimmäiset ostetut kasvit. Krassi on vielä siemeninä pussissa, vielähän sen voisi just ja just istuttaa. Viime keväänä niin tein ja sain nauttia krassin kukista pitkälle syksyyn saakka.

Erityisesti nautin nyt keväällä koivujen hennosta viherryksestä, tänä vuonna hiirenkorvat tulivat mielestäni aiemmin kuin viime keväänä. Kevät lukeutuu lempparivuodenaikoihini syksyn ohella, uuden kasvun alku!

Kaunista Pääsiäistä!

2009-04-09T18:13:00.005+03:00

Itselleni Pääsiäinen merkitsee eniten hengähdystaukoa arjesta. Edellisestä lomasta onkin vierähtänyt jo tovi eli neljän päivän vapaa ilman aikatauluja tuntuu ihanalta. Ajatuksissa on käydä eräällä kotieläintilalla katsomassa karitsoja, yhtenä iltana elävissä kuvissa ja jonain päivänä jossain luontokohteessa kevään ensimmäisellä picnicillä tai sitten vaan fillaroimassa lähiympäristössä.

Eräs lempikuvauskohteeni on vanhat muuntajarakennukset, esimerkiksi Tuusulan maisemissa on upeita kuvauksellisia muuntajia. Ehtiessäni voin "ilahduttaa" teitäkin muutamalla muuntamokuvalla. Myös ulkomailta on löytynyt muutamia helmiä, esimerkiksi Madeiralta. Yksi hienoimmista vanhoista puisista muuntamorakennuksista on Haltialan tilan mailla. Jotkut ovat myös haasteellisia vaikean lähestyttävyyden vuoksi, yhdestä kuva oli otettava liikkuvasta autosta ohi ajettaessa koska muuntamo sijaitsi työmaalla erään liikennerampin varrella.

Kello kuuden kuulumiset

2009-03-30T17:12:00.008+03:00

Kaunista kesäajan alkua hyvät ihmiset! Otan mielelläni vastaan tuntia vaaleammat illat ja aamun tuntia pidempään jatkuvan hämäryyden.

Uunissa paistuu tumma suklaakakku sydänvuoassa, reseptin nappasin kotimaisesta naistenlehdestä. Appelsiininkuorta oli alkuperäisessä ohjeessa, mutta katsoin parhaaksi vaihtaa kuoren appelsiinipaloihin. Ihana paistuvan kakun ja suklaan tuoksu leijailee nenääni. Tuota kakkua ei voi syödä ilman virkistävää kupillista kahvia. Jotenkin kahvi ja suklaa kuuluvat miun makumaailmassani yhteen.

Olen täyttänyt yrittäjän velvollisuuksia kiikuttamalla lähes viime tipassa veroilmoituksen (kylläkin tilitoimiston täyttämän) postilaatikkoon. Tein sen vielä kävellen, joten voin onnitella itseäni hetkellisestä ympäristön säästämisestä.

Lauantai-iltana vietin tunnelmallisen tunnin kynttilänvalossa. Telkkari tosin oli päällä, koska en laskenut sitä lampuksi. Ainakin vastapäisessä talossa osallistuttiin myös, koska yhdestäkään ikkunasta ei kajastanut valoa. Huomasin, että omaankin olotilaan tuollainen tunnin kynttilänvalossa oleilu vaikuttaa rauhoittavasti. Yleensäkin hiljaisuudessa oleskelu on oivaa itseterapointia.

Lähden tästä nyt testaamaan appelsiinisuklaakakkua kahvikupillisen kera ja kutsun Sinut myös mukaan kahvittelemaan :-)

Iloisia ajatuksia maailmalle lähettäen
Nasumurmeli

Kohtaamisia, koiruuksia&kiusauksia

2009-03-05T17:47:00.011+02:00

Long time no see! Kevät kipittää luoksemme hurjaa vauhtia ja sipulikukkia kohta jo odottelen nousevaksi lumen alta - ehkei nyt ihan vielä kuitenkaan, mutta ehkä jo parin viikon päästä ensimmäiset urhoolliset työntävät "nokkansa" ylös mullasta. Sikäli kun olen istuttanut ne oikein päin..

Kohtaamisia eri ihmisten kanssa olen viime aikoina ajatellut ja sitä kuinka merkityksellisiä ne voivat olla. Joidenkin kanssa juttu lähtee heti luistamaan ja toisten kanssa ei sitten millään ilveellä. Iällä ei ole merkitystä ja on upeaa saavuttaa se hetki, kun tuntee toisen ymmärtävän itseään täydellisesti. Aina ymmärtämiseen ei tarvita sanoja, kosketus tai hymy riittää välittämään tunteen. Miten iloiseksi voikaan tulla niinkin pienestä asiasta kuin siitä, että vastapäisissä liikennevaloissa vilkuttaa tuttu ihminen samanlaisesta autosta! Tai postilaatikossa odottaa kortti kaukaisesta maasta terveisineen tai saa osakseen jonkin pienen huomaavaisuuden kuten oven avauksen tai kiitoksen itse antamastaan avusta. Ystävällisten sanojen merkitystä ei voi aliarvioida ja vaikka ikuiseen positiivisuudeen jankkaamiseen voidaan olla kyllästyneitä, niin itse koen, että myönteisellä suhtaumisella pääsee aika pitkälle. Vaikkakin pakko myöntää, että joissain asioissa on tosi vaikea nähdä mitään positiivista. Kuten siinä, miten verovirasto määrittelee sen, minkälaisen koulutuksen omaava ihminen voi tehdä arvonlisäverollista/arvonlisäverotonta työtä, vaikka itse työ olisi aivan samaa työtä. Tämä vain sivuhuomautuksena ilman mitään katkeruutta :-) Itse asiassa olen miettinyt opiskelemaan lähtemistä.

Mahtava painoarvo on myös sillä tunnetilalla, joka välittyy kohtamisessa ihmisestä toiseen. Innostuneisuus ja ilo tarttuu, valitettavasti myös negatiivisuus ja pessimismi. Yritän itse vastoinkäymisistä huolimatta säilyttää elämänilon, jotta voisin antaa siitä pikkuriikkisen kohtaamilleni ihmisille ja olla osaltani helpottamassa yksinäisten eloa ja oloa. Haaveeni
eri-ikäisten ihmisten asuttamasta talosta on takaraivossa edelleen ja vähän aikaa sitten kuulinkin talosta, jonka olivat rakennuttaneet yhdessä vähän iäkkäämmät ihmiset tulevaisuuttaan ajatellen. Yhteisenä hetkenä on joka päivä ruokailu samaan aikaan ja ruokatavarat hankitaan tukusta ja kukin tekee ruokaa vuorollaan. Muutoin kaikki asuvat omissa asunnoissaan, mutta talossa on yhteisiä tiloja, joissa voi kokoontua sen verran kuin hyvältä tuntuu. Osa ihmisistä oli vielä työelämässä ja osa eläkkeellä. Saadapa kasaan tuollainen hyvä porukka ja sitten vain sopivaa tonttia katselemaan :-)

Koiraihmisenä sain eilen ja tänään pitää hoitokoiraa luonani. Kyseisellä koiralla on 11 vuoden iästään huolimatta energiaa riittämiin ja pelkkä koiran katsominen saa suupielet ylöspäin. Teimme pitkiä lenkkejä ja koiraliini tähyili puista oravia ja lintuja, jotta olisi päässyt niitä haukkumaan. Ja voi sitä intoa ja spurttailua, kun varaemäntä tuli kotiin, siitä ei meinannut tulla loppua. Haikein mielin luovutin koiran takaisin omistajalleen, joka toi messutuliaisina tälle laihduttajalle lisää kiusauksia: erittäin hyvää suklaata, toffeekarkkeja, välipalakeksejä (käteviä autossa), virkistävää hedelmäjuomaa jne. Kiitos vain hyvistä suklaista, on tullut jo maisteltua - ihan sen kunniaksi, että olen jo aika lähellä uutta painotavoitettani.

Jäätä!

2009-01-07T04:50:00.003+02:00

Luonnonilmiöissä pysymme edelleen - ovat sopivan turvallisia aiheita näin aamuyön unettomina tunteina. Unettomuuden syynä liian myöhään nautittu tee, joka sitten vaati ulospääsyä liian aikaisin eikähän se uni enää sen jälkeen tullut. Joten tekstin tasoon voi suhtautua sen mukaan muutaman tunnin yöunen jälkeen.
Viime päivinä mietittyä: ikäihmisten avun tarve kotiin tunnustetaan yleisesti, mutta siitä ei olla silti valmiita maksamaan. Milloin tässä maailmassa on mitään saanut ilmaiseksi? Paitsi ystävyyttä, sitä ei voi onneksi hankkia rahalla. Mutta silloin kun ammattina on auttaminen, pitäisi sen tapahtua ilmaiseksi. Eihän kukaan muukaan mene työpaikalleen harjoittamaan hyvätekeväisyyttä - miksi minun pitäisi? Liika kiltteys iskee aina ensin omaan nilkkaan. Mutta jos ajattelen asiaa omalta kannaltani niin itse olisin valmis maksamaan siitä, että minusta huolehditaan edellyttäen tietenkin että siihen olisi varaa. Omaa vanhuutta ei vielä tässä iässä jaksa ajatella, mutta toivon että Suomessakin on tapahtunut muutos enemmän kotihoidon ja kodinomaisten hoivakotien suuntaan siinä vaiheessa kun itse mahdollisesti tarvitsen apua. Luin vasta naisesta, joka oli perustanut kohtuuhintaisen hoivakodin, mutta joutui tinkimään omasta toimeentulostaan ja oli ison velkataakan alla. Tietenkin ihan tyypillistä yksityisyrittäjälle - ei siinä mitään - mutta miksei yhteiskunnan varoja voitaisi edes jossain määrin ohjata tämän tyyppiseen toimintaan - eikö vastuun pitäisi olla edes jossain määrin yhteinen? Maataloutta tuetaan ja sen hyväksyn, koska syön mielelläni Suomessa tuotettua ruokaa - se on mielestäni ympäristöä ajatellen järkevää ja haluan uskoa suomalaisen ruoan puhtauteen. Ikäihmisten hoitoa tuetaan laitoksissa ja saman periaatteen mukaan yksityisen palveluntuottajan pitäisi voida saada jotain helpotusta. Tietenkin sitten voidaan kysyä mikseivät kaikki yrittäjät saisi jotain helpotuksia ja mielestäni voisivatkin saada jossain muodossa. Esimerkiksi työntekijän palkkaamista voitaisiin tukea ja jonkinlaisesta projektista olenkin kuullut tyyliin yksi työntekijä useammalle pienyrittäjälle, jolloin palkkakustannuksia voidaan jakaa. Loppukaneettina: Suomi on kallis maa idealistille, joka haluaa elättää itsensä omillaan ehdoillaan ilman yhteiskunnan tukea ja ns. kutsumustyötä tehden.

Kaunista pakkaskuukauden jatkoa lukijoilleni!
toivottaa Nasumurmeli

Aurinkoa!

2008-12-29T16:55:00.003+02:00

Se on nyt todistettu, että aurinko on edelleen olemassa ja voi hyvin :-) Eilen siitä sai pitkästä aikaa nauttia pitkällä kävelylenkillä Nouxissa eli tutummin Nuuksiossa. Ystävän kanssa oltiin liikkeellä ja haastateltiin myös retkiluistelijoita, jotka olivat ekaa kertaa kokeilemassa jään kestävyyttä - hyvällä menestyksellä onneksi. Retkiluistelu on laji, joka kiinnostaisi allekirjoittanutta kovasti. Jonain päivänä! No kokeilin toissa vuoden Joululahjaluistimia Joulupäivänä läheisellä jäällä ja mukavasti meni puoli tuntia lapsiperheiden ja muutaman teini-ikäisen poitsun seurassa viilettäessä. Haaveilen vain meren jäätymisestä, että pääsisi luonnonjäälle "oikeisiin olosuhteisiin".
Voi tosin jäädä pelkäksi haaveeksi tätä menoa, kun nykytalvet ovat mitä ovat ainakin täällä etelässä.
Auringosta todisteena yllä oleva sammalkuva. Kaikille lukijoille oikein onnellista Uutta Vuotta 2009
toivottaapi Nasumurmeli

Joulurauhaa

2008-12-22T19:23:00.002+02:00

Oikein hyvää ja lämminhenkistä Joulun aikaa kaikille blogini lukijoille
toivottaa Nasumurmeli ja vetäytyy Joulutauolle.

Joulua odotellessa

2008-12-04T20:20:00.008+02:00

Yllä oleva kaunis ikkuna on Talvipuutarhasta. Sinne mentäessä havaitsimme ystäväni kanssa molemmat ihanan Jouluisen tuoksun, joka saattoi olla peräisin kardemummakasvista. Toista kertaa emme tuota tuoksua enää tavoittaneet, mutta iäksi jäi mieleen. Suosittelen lämpimästi käyntiä kyseisessä paikassa, siellä voi rauhoittua kuunnellen suihkulähteen solinaa ja katsellen karppien uiskentelua vesialtaassa.
Joulukortit ovat vielä ajatuksena mielessä, mutta suuntana taitaa tänä vuonna olla Kirjatori. Toinen vaihtoehto olisi osittain omatekoinen kortti, mukana ehkäpä valokuva juuri Talvipuutarhasta. Viimeistään ensi viikolla on tuon suhteen aktivoiduttava. Tänä vuonna lähetän ehkä vähemmän kortteja kuin aiemmin ja taidan itsekin saada niitä vähemmän, koska en ole jaksanut lähettää osoitteenmuutoskortteja. Mutta - joulukuusi on luvassa ja saan käydä sen itse kaatamassa :-) Laitan sen pienelle pihalleni ja ripustan siihen jouluvalot.
Joulustani on muutenkin tulossa hiukan erilainen kuin aiemmin mutta uskoisin, että Jouluaaton aterialta löytyy ainakin sinappisilliä, tervagraavattua lohta, keitettyjä perunoita, kinkkua, imellettyä perunalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Jälkiruokana saattaa olla jokin marjoista tehty jäädyke tai pala omatekoista maustekakkua kahvin kera. Suklaata unohtamatta!
Jouluuni kuuluu myös ehdottomasti hyvän kirjan lukeminen. Ideaali tilanne olisi viettää Joulupäivä yöpaidassa herkkuja syöden hyvän romaanin ääressä. Mutta jo Tapanina pitää päästä jonnekin! Levoton sieluni ei viihdy kovin kauaa pelkästään kotona, vaikka koti rakkain paikka onkin. Vielä elää myös unelma valkoisesta Joulusta. Tänään satoi kunnon jalkarättejä ja pihanurmi oli valkoinen, mutta nyt sataa ropisee silkkaa vettä.
Myös glögi-illat kuuluvat perinteisesti omaan Joulun alusaikaani. Eilen vietin sellaista kauniissa kodissa hyvien ystävien kanssa ja ensi viikolla on oma vuoroni tarjota glögiä muutamaan otteseen. Myös työn puolesta olen jo osallistunut yhteen glögitilaisuuteen ja kutsu Joulukonserttiin on myös tullut yhteistyökumppanilta. Perinteisesti joulukuu on ollut tapahtumarikasta aikaa ja hyvä niin - mie tykkään.

Kaunista Joulun alusaikaa toivottaa
Nasumurmeli hymyillen

Lumiomenat

2008-11-26T05:48:00.008+02:00

Ihanaa, talvi on - ainakin väliaikaisesti - saapunut meitä ilahduttamaan. Vaikka kaikki eivät välttämättä ole olleet asiasta samaa mieltä..itse pidän talvesta ja odotan innokkaasti että pääsisin meren jäälle luistelemaan. Lisääntynyt valoisuus piristää kummasti. Talven kautta pääsen sujuvasti siirtymään elämän pieniin iloihin eli ilahduin tässä taannoin niinkin käytännöllisestä lahjasta kuin auton lumiharjasta. Sellaisen sain yhteistyökumppaniltani ja tuli sinä päivänä tosiaan tarpeeseen. Sitä ennen olin puhdistanut autoa tavallisella lattiaharjalla mikä sekään ei ollut hullumpi keksintö.
Viime aikojen ajatuksia: olen miettinyt, millaista olisi asua ja elää jossain kauniissa hyväkuntoisessa tunnelmallisessa huvilassa yhdessä mukavien, eri-ikäisten ihmisten kanssa. Porukka voisi koostua eri elämäntilanteessa olevista aikuisista ja heidän mahdollisista lapsistaan. Jokaisella olisi oma yksityisyytensä ja ns. oma huushollinsa, mutta osa tiloista olisi yhteisiä kuten esimerkiksi sauna ja kodinhoitotilat. Suomessa ihmiset haluavat lokeroitua kukin omiin kuutioihinsa ja valitettavan monet ikääntyneemmät kärsivät sosiaalisten kontaktien puutteesta. Mutta tuollaisessa jonkin sortin yhteisössä elämä olisi vieressä, apu ja turva lähellä, seuraa tarvittaessa. Nythän tästä yhteisö-sanasta on tullut varsin muodikas, mutta haaveilen,
että tuollainen asumismuoto voisi todella toimia. Tosin sopeutumista se varmaan vaatisi ja hyvän saman suuntaisesti ajattelevan porukan. Jos kyseessä olisi erillistalo, voisi pihalle laittaa sen kaipaamani riippumaton ja kasvattaa vanhan ajan sireenimajan. Pihalle myös komposti ja kasvimaa sekä tietenkin omenapuita ja mustaviinimarjapensaita. Mikään ei ole parempaa kuin itse mehumaijalla mehustettu mustaviinimarjamehu, kerran olen jopa sitä itsekin tehnyt. Ja tuohan tarkoittaa sitä, että kellari olisi myös hyvä olla olemassa. Näen jo itseni sieluni silmin keittämässä omenahilloa ja säilömässä kurpitsakuutioita :-) Ja ei muuta kuin toteutukseen :-)

Kovaa ja pehmeää

2008-11-02T23:03:00.008+02:00

Bonsoir,

Tänään annoin keskipäivän auringon helliä itseäni sunnuntaikävelylläni. Muutamia kuvia oli otettava kauniin huurteisista lehdistä ja myös tästä ihanasta sammaloituneesta kivestä, jossa kova ja pehmeä kohtaavat toisensa.

Kivet ja sammaleet ovat aina olleet hyviä kuvauskohteita. Kiviä on tullut kannetuksi matkoilta kotiin jonkin verran ja yksi itsekin louhittu ametisti pohjoisen Suomen ametistikaivoksesta.

Tänään kävin katsomassa ranskalaisen elokuvan nimeltään Maalaukseen kadonnut. Sen keskeisin sanoma lienee oli se, että älä unohda läheisiäsi jonkin sinulle itsellesi kiinnostavan asian vuoksi eli elä myös toisille älä vain itsellesi. Tai pikemminkin anna jotain itsestäsi niin saat sen monin verroin takaisin. Ennen kuin on liian myöhäistä. Itse en ennättänyt mukamas kovan kiireen vuoksi enää nähdä ihmistä, joka oli minulle tärkeä. Toivon, että tapaamme vielä joskus, ehkä jossain toisessa ajassa ja ulottuvuudessa.

Eilen pyhäinpäivänä tai pyhäinmiestenpäivänä kuten toiset sanovat, sytytin kynttilän ulos palamaan heidän muistolleen, joihin en enää saa yhteyttä. Sanotaanhan, että niin kauan elät, kuin joku sinua muistaa.

Tällaisia ajatuksia kauniin aurinkoisen marraskuisen päivän päätteeksi. Huomenna on uusi päivä ja kuka tietää, mitä kivaa voi tapahtua :-) Buenas Noches amigos.

Yhdessä jaksaa paremmin

2008-10-21T21:47:00.004+03:00

Kun sade vihmoo vaakasuunnassa ja ulkona pilkkopimeässä myrskyää on kiva katsella kuvia niiltä aurinkoisilta syyspäiviltä, jolloin syksystä nauttii.

Tämän päivän ajatuksia: vaikka media lietsoo lamaa ja todellisiakin muutoksia tapahtuu meille monille tämän laskusuhdanteen aikana, niin ystävien arvo ja merkitys korostuu. Ja kun elämässä on muutakin tärkeää kuin tietyn elintason pitäminen, niin voi nukkua yönsä rauhassa kun tietää kaiken mahdollisen ja mahdottoman tehneensä. Jos taas tuntuu, ettei ole yrittänyt tarpeeksi, niin sitten vaan lisää yritystä kehiin. Tietenkin joskus voi väsyä ja silloin aikalisä on paikallaan. Mutta kukaan ei jaksa yksin, asioiden jakaminen ja niistä puhuminen auttaa ainakin oman kokemukseni mukaan. Paljon puhutaan vertaistuesta ja uskon sen olevan tärkeää. Kun tuntee tulevansa ymmärretyksi ja samalla hyväksytyksi omana epätäydellisenä itsenään, voi olla tyytyväinen.

Laskusuhdanne tuntuu vaikuttavan myös pienyrittäjän elämään. Tällä hetkellä uskon vielä optimistisesti tulevaisuuteen ja verkostoitumisen voimaan. Omalla alallani suositus painaa enemmän kuin ilmoitus lehdessä, toisaalta hyvä niin. En itsekään päästäisi ketä tahansa vanhempiani auttamaan. Koti on kaikille pyhä paikka ja luottamus ansaitaan pitkän ajan kuluessa.

Tänään kävin keskustelua parinkin ystävän kanssa nimenomaan tämän hetken taloustilanteesta. Kaikki olivat samoilla linjoilla siitä, että asiaa on paisuteltu ehkä jo liikaakin ja suorastaan lietsottu laman tulemista niin, että eräästäkin pankista ihmiset olivat käyneet nostamassa säästönsä pois. Rakentaminen on pysäytetty monilla rakennustyömailla ja maineikas urakoitsija ilmoitti vasta konkurssistaan. Välillisesti tämä vaikuttaa monen perheen elämään.
Mutta toimeliaat ja energiset ihmiset selviytyvät kyllä alkujärkytyksestä toivuttuaan.

Voimia ja iloa kaikille, niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Uudella tiellä

2008-10-14T20:18:00.008+03:00

Tämä vuosi on ollut täynnä elämänmuutoksia ja tunnen nyt olevani uuden tien alussa. Itseni tietäen tiedän tien olevan vauhdikas mutkatie. Pysäkkejä sillä tiellä on paljon, mutta tästä lähtien harkitsen hyvin tarkkaan, mille pysäkille pysähdyn vai pysähdynkö ollenkaan. Olen aina ollut kliseisesti sanottuna oman tieni kulkija ja sellaisena aion pysyä edelleen. Onneksi hyvät ystävät ovat pysyneet vauhdissa mukana eivätkä ole kovasti murisseet - mutta lempeästi viittoneet oikeaan suuntaan kun suunta on ollut kadoksissa.

Ruskan värejä

2008-09-27T21:07:00.003+03:00

Ruska on nyt parhaimmillaan -ihailen päivittäin lähinnä auton ikkunasta upeita keltaisia ja punaisia vaahteroita sekä ihania punaisia pensaita. Haaveeni on päästä Lappiin ruska-aikana ja tuon haaveen aion toteuttaa ensi syksynä - hinnalla millä hyvänsä :D Olen ollut Lapissa kesä- ja talviaikaan mutten ikinä ruska-aikana. Tänään on tullut tehdyksi vähän pihatöitä - istutin vaaleanpunakukkaisen klematiksen ja kiskoin rikkaruohoja. Sitä ennen tehtiin n. 20 kilsan pyörälenkki ja sieltä on myös tämänkertainen kuvani. Syksy on aina ollut lempivuodenaikani väriensä vuoksi. Rakastan oranssia, keltaista ja punaista ja vihreää ja pidän itse myös värikkäistä vaatteista.

Asiasta ihan toiseen: ikäihmisille pitäisi olla enemmän kodinomaisia hoivakoteja, joissa toteutuisi yhteisöllinen ja turvallinen asuminen. Näen lähes päivittäin, kuinka yksinäisyys on ongelma monelle iäkkäälle ihmiselle ja tuntuu pahalta, että vanhuus pitää viettää yksin. Yksi haaveeni on perustaa tuollainen hoivakoti, jossa jokaisella olisi oma rauhansa, mutta mahdollisuus kokoontua esim. yhteisen ruokahetken merkeissä. Toinen vaihtoehto voisi olla kiva tunnelmallinen kahvila, joka toimisi tapaamispaikkana.

Väsyneenä pitkän työviikon jälkeen uni painaa simmuja, buenas noches amigos!

Syksyä ja unohtelua

2008-09-16T18:40:00.004+03:00

Syksy on saapunut ja sää kylmennyt sen mukana huomattavasti. Vuodenajan vaihtumisen huomaa viimeistään siitä, kun caprihousut on vaihdettava farkkuihin ja käsineet kaivettava esiin.
Onneksi myös luonto muistuttaa, olen ihaillut upeita pihlajanmarjoja pitkin kuukautta kävelylenkeillä uusissa maisemissa. Elämän muutos ja muutto on vienyt niin paljon energiaa, että blogikirjoittelu on melkein unohtunut, mutta tänään sain ystävältäni ihanan kortin ja kivoja valokuvia sekä kysymyksen, mitä blogilleni kuuluu :D On pitänyt päivittää jo useamman päivän ajan, mutta on muka ollut liian hektistä.
Unohtelu tuossa otsikossa johtuu siitä, että tänään aloin oikein pohtia, että mikähän mahtaa olla syy iänkaikkiselle unohtelulleni eri asioiden suhteen. Viimeisen kuukauden aikana olen hukannut käsilaukkuni (muuton aikana, löytyi onneksi illalla), kadottanut pankkitunnukset (nekin löytyivät illalla, tietenkin sen jälkeen kun olin jo tilannut uudet) ja tänään viimeksi oli kateissa kännykkäni, joka sitten oli jäänyt asiakkaalleni (ja ehdin jo käydä toisenkin asiakkaan luona). Kännykän ilmeisesti pitäisi roikkua kaulassa. Onneksi minulla ei ole silmälaseja..aurinkolasienkin hallinnointi kysyy kärsivällisyyttä. Ihme kyllä, maksan laskuni yleensä ajoissa ja myöhästelen todella harvoin, unohteluni liittyy lähinnä tavaroihin. Jos menen käymään vanhempieni luona, lähes joka kerta sinne jää jotain omaisuuttani. Olen huomannut, että listojen kirjoittaminen auttaa ja sitä harrastankin monesti eli listailen seuraavana päivänä tehtävät asiat, mutta sekään ei auta siihen, että melkein aina jotain on "hukassa".
Ai niin, tapahtui tänään vielä yksi "unohdusmoka". Ostin itselleni ruoaksi maksalaatikon ja ostan yleensä aina laktoosittoman rusinattoman vaihtoehdon ja kun lounastauolla lämmitin laatikkoa, huomasin sen olevan perinteistä maksalaatikkoa. Mutta se olikin hyvää! Ja tietenkin puolukkahilloa piti ostaa myös.

Valkoinen Tiikeri

2008-07-17T07:10:00.003+03:00

Huomenia hyvää!

Tämän bloggaajan aamupalaan kuuluu erottomattomasti Valkoinen Tiikeri -tee, haudutettuna ihanassa valkoisessa Arabian 24h-teekannussa, ystävältä saadussa. Lisäksi yleensä kaksi leipää, jugurtti ja vettä. Joskus vielä banaani, jos tiedän, että päivästä on tulossa pitkä ja työntäyteinen. Tänään on, mutta olen siitä iloinen. Yrittäjä on aina iloinen, kun hänellä on töitä :D Mutta olen myös iloinen siitä, että voin järjestellä itse aikataulujani ja pitää halutessani joskus vapaapäivän.
Helpoksihan yrittäjän elämää ei ole tehty, mutta se vanha klisee, että tämä on elämäntapa, pitää aika hyvin kutinsa. Tuleva Islannin loma ei tee hyvää taloudelle, mutta sielulle varmasti. Eilen oli keskustelua, riittääkö 1 gigan muistikortti kuvia varten, siis mukaan tulee yhteensä kolme kameraa. Vajaan viikon päästä lähtö.

Lyhyestä virsi kaunis. Kohti uusia seikkailuja!

Pitäkää huolta toisistanne ja nauttikaa ihanasta kesästä.

Elämää ei sen kummempaa

2008-07-12T22:42:00.006+03:00

Hip hei!

Loma sen kun lähestyy ja lentokoneen lähtöön enää puolitoista viikkoa - jee! Tänään kävin vähän shoppailemassa tarpeellisia vaatteita matkalle. Islannin lämpötilat ovat olleet aika alhaisia (6 - 14 astetta päivisin),joten ostin edullisen mustan fleecetakin sekä vihreät urheilulliset caprihousut 70 prosentin alennuksella. Mukaan tarttui myös keltavihreä pienen sateen kestävä takki ja pari hihatonta ruudullista hengittäviksi luvattua kauluksellista
"urheilupaitaa", joita pidän kyllä ihan ilman urheilemistakin. Olin oikein tyytyväinen itseeni, sillä aikaa kahdessa kaupassa käyntiin meni yhteensä vajaan tunnin verran. Yhtä kokonaista vapaapäivää olen viime aikoina kaivannut, mutta kohtahan se loma jo alkaa. Laskutuksen kannalta on tietenkin hienoa, että voi kirjoittaa jokaisena päivänä jotakin laskutettavaa. Hups, teinkin muistaessa eilisen ja tämän päivän laskutuksen valmiiksi.
Suosittelen punaviinin ystäville venetsialaista Canalettoa - sitä on kahdesta eri rypäleestä, itse pidän Syrahista. Toinen taisi olla Cabernet Sauvignon. Pullon etikettikin on tosi kaunis. Venetsiassa olen käynyt kahdesti ja voisin mennä sinne vaikka heti uudestaan - upean kaunis kaupunki. Tämänkertainen blogikuva kuvastaa elämän eri tuntemuksia, räsymaton raidoista tuli mieleeni joskus nuorena kirjoittamani runo Elämää. Valitettavasti en tähän hätään sitä löytänyt, mutta lisään sen tänne, jos/kun löydän kätköistäni. Mutta kuten oheisen räsymadon raidat, on elämäkin värikkään vaihtelevaa, välillä tasaisen rauhallista, välillä hektisen kiihkeää. Pidän molemmista ja kuten tänään eräs kansanedustaja kaupan kassajonossa totesi - nukkuminen on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Minä nimittäin sanoin kassapojalle huomenta kellon ollessa lähes 12.00. Minulta kysyttiin, olinko eilen Brucen konsertissa (valitettavasti en, olin viisi vuotta sitten) mutta sanoin olevani vain vieläkin edelleen unessa.
Buenos Noches Amigos!

Kiitos

2008-07-10T22:56:00.003+03:00

Kiitos - kaunis sana, jota ei voi koskaan käyttää liikaa. Tosin ylenpalttinen kiittäminen voi joskus olla ärsyttävää. Mutta on kiva, kun autoilijat heilauttavat kättään, kun toinen antaa tilaa. Pieni huomionosoitus, mutta tuntuu mukavalta. Sama juttu, kun miespuolinen naapuri tai oma mies pitää ovea auki ja päästää menemään edellään.
Kiitos tuli mieleen tämän päiväisestä kiitoskortista, jonka sain isotädin ja isoenon vaimon vierailun jälkeen. Kyse oli vain parin tunnin kahvittelusta ja muutamasta autokyydistä, mutta kortin saapuminen ilahdutti. Olen itse jonkin sortin korttifriikki, lähetän matkoilta useita kortteja, samoin pyrin muistamaan synttärit ja joskus lähetän kortin ihan ilman mitään erityistä syytä. Yhden ystäväni kanssa lähetämme yhdessä kortin jollekin sukulaiselle, kun olemme yhdessä kaupungilla.
Minulla on aina varastossa kortteja eri tilanteisiin, ostan monesti edullisia 20 sentin kortteja, mutta jos oikein hyviä löytyy, niin hinnalla ei ole niin väliä. Turkuun päin mentäessä on Kasvihuoneilmiö, josta saa kauniita vanhanaikaisia kortteja. Kun lähetän paljon kortteja, saan niitä myös itse aina silloin tällöin. Tosin monet ovat nykyään siirtyneet sähköisiin kortteihin tai tekstareihin, kivoja nekin ovat.
Tänään sain mieltä ilahduttavan tekstarin pitkäaikaiselta ystävältäni. Miten sitä muistaisi itsekin aina joskus sanoa (vaikka luulee toisen tietävän) että olet kiva! Ja kehua välillä. Kehujen saaminen tuntuu niin hyvältä. Jokainen meistä varmasti kaipaa kehuja välillä. Kehutaan siis toisiamme kun siihen on aihetta ja aihettakin takuusti on kaikkien kohdalla.
Kiitän mahdollisia lukijoita mielenkiinnosta ja toivotan oikein hyvää yötä! Päivä on ainakin pääkaupunkiseudulla ja Hämeessä ollut erittäin kaunis ja lämmin (mikä kylmä heinäkuu?).

Avoinna

2008-07-06T19:52:00.004+03:00

Kehäkukka on nyt auennut. Ihmisen mielikin voi aueta uusille ajatuksille ja ideoille, kun antaa aikaa itselleen. Mulla on yleensä liikaakin suunnitelmia, ideoita ja unelmia eli vain murto-osa niistä toteutuu. Ja monesti taas sanon ennen kuin ajattelen ja sitten nauretaan. Kun olimme Argentiinassa maineikkaassa tangokaupunginosassa La Bocassa matkan toisena päivänä, näimme toisen suomalaisryhmän. Kuulin, että ryhmän eräs matkustaja oli Soneralla töissä ja kun itse olin toisessa puhelinyhtiössä, huusin miehelle, että Kilpailija! Ihmettelin miehen ilmettä, mutta kun kävelimme pois, minulle kerrottiin, että mies oli kotoisin Somerolta :-) Olin vielä niin työasioissa kiinni, että ajattelin Soneraa ja kuulin tietenkin niin. Sen jälkeen minua kutsuttiin somerolaiseksi. Pitäisi oikeastaan käydä siellä kuuluisalla Somerolla torilla, kun olen myös kirppareista jossain määrin kiinnostunut.

Oheinen pilvikuva eiliseltä pilvikävelyltä iltayhdeksän jälkeen. Pilviä ei kyllästy ikinä kuvaamaan. Yksi unelmani on teettää postikortteja valokuvistani tai pitää joskus maailmassa valokuvanäyttely.

Sää on ollut tänään pilvipoutainen, + 17 astetta ja mennyt osin töiden merkeissä, hyvä niin.

Nyt menen jatkamaan Rakkaustarinoita-kirjan lukemista, se on aika persoonallinen,
ei mitään ihan tavallisia tarinoita. See you!

1-vuotissynttärit ja 4-vuotishääpäivä

2008-07-05T20:25:00.003+03:00

Hip hei!

Yritykseni täytti tänään kokonaiset yksi vuotta! Tasan vuosi sitten vein paperit kaupparekisteriin ja tunsin itseni tosi onnelliseksi. Mansikkakakkua ei syöty kuitenkaan sen vuoksi, vaan siksi että tapasin sukua pohjois-Pohjanmaalta ja kakku oli rakkaan äitini tekemä. Söimme myös hänen kokkaamaansa hyvää lohikiusausta, nam. Isotätini ja isoenoni vaimo olivat tulleet Herättäjäjuhlille.

En tapaa hiukan kaukaisempia sukulaisia usein, joten oli hienoa kohdata. Ja enemmän on tullut nähdyksi heidän luonaan, koska meille nuoremmille kulkeminen on helpompaa. Tästä tulee mieleen, että voitaisiin perustaa "sijaissukulaisia" heille, jotka ovat itse sukunsa viimeisiä tai
muuten sukunsa hylkäämiä. Onhan sijaisäitejä ja sijaisisovanhempia, niin miksei muitakin sijaissukulaisia. Ja vaikkei oltaisi biologisesti samaa sukua, voidaan olla muuten samasta ulottuvuudesta kotoisin, sielut ovat sukua keskenään. Se on jännää, miten sen heti huomaa,
sukulaissieluisuuden. Vuonna 1988 tapasin erään ystäväni opiskelupaikassani, hän seisoi odottamassa kielistudioon pääsyä ja aloimme jutella. Siitä asti olemme olleet ystäviä - apua
jo 20 vuotta. Olemme pitäneet yhteyttä kaikki vuodet ja viime aikoina tiiviimmin, kun hän on äitiyslomalla ja minä yrittäjänä vapaalla joskus siihen aikaan, kun muut ovat töissä. Ystävyys
syntyy luonnostaan - pakottamatta. Olen kohdannut ystäviksi jääneitä immeisiä sukulaisuuden kautta, työpaikoilla, naapurissa, koulussa, opiskeluissa. Myös työn kautta on virinnyt uudestaan lapsuusajan ystävyyssuhde. Myös matkustamisen myötä on syntynyt ainakin kaverisuhteita, jos ei ihan ystäviä.
Ystävällistä kesäillan jatkoa! Eilen Jani TuplaWeen konsertissa kuultiin hyvää tulkintaa,
mutta levyllä hän on mielestäni vielä parempi. Tai sitten tunnelmaan vaikuttivat hieman
liikaa nauttineet :-) Miehen yllätys (jonka arvasin) oli kuitenkin oikein mieluinen.

Uusi pää

2008-07-02T18:28:00.002+03:00

Tänään piti käydä häivyttämässä kampaajalla harmaat piiloon eli olen
nyt aika punapää. Ilmeisesti ei kovin paha, koska 90-vuotias asiakkaani (ja hänellä ei ensimmäistäkään harmaata hiusta) piti väriä hyvänä. No luotan kampaajani värisilmään ja tykkään itsekin lopputuloksesta. Olen käynyt samalla kampaajalla ainakin 10 vuotta, ainoa huono puoli on se, että hän on jäämässä varmaankin parin vuoden päästä eläkkeelle.

Muutoin on ollut varsinaisia töitä ja myös vapaaehtoistöitä ikäihmisten parissa.
Sää suosinut, saattaa vielä heittää ukkosen ennen iltaa. Vielä yksi iltakäynti, ihan hyvä. Tutkimuksissa yrittäjien on todettu olevan keskimääräistä onnellisempia, en tiedä muista, mutta itse ainakin olen ollut valintaani erittäin
tyytyväinen - ainakin tähän saakka.

Rentouttavaa: partsikukkien hoito, vanhojen kukkien poisnyppiminen ja kehäkukkien kasvun seuraaminen, nyt on eka kukka nupussaan. Olen
kasvattanut kehäkukat siemenistä, joita sain viimeisimmältä pomoltani
isosta firmasta. Oikein kiva lahja kivalta ihmiseltä.

Täällä jo sataa leppeää kesäsadetta. Yritän nyt taistella tänne yhden
tai pari kuvaa partsilta.

Kaunista iltaa kaikille mahdollisille lukijoille!

Kirjoja ja elämää

2008-07-01T17:23:00.005+03:00

Heipparallaa!

Tänään vierailin kirjastossa ja lainasin kolme opusta: Polkupyörällä ajamisen
taito, Tunnit ja Rakkaustarinat. Luulenpa, että Rakkaustarinat on ekana lukuvuorossa :-)
Hääpäiväkin lähestyy (perjantaina) ja illaksi on tiedossa yllätys - epäilen vahvasti, että
saattaisi olla Jani Wickholmin konsertti, mutta en käy edes katsomassa hänen keikka-
aikatauluaan että säilyy jännitys loppuun saakka.

Vastaan nyt kysymyksiin, jotka olivat esim. Sooloilijan blogissa:

Missä olit 10 vuotta sitten:
Olin 8-16 töissä isossa yrityksessä, toista vuotta vielä innokkaana.
Naimisissa, uusioperheessä, hankimme borderterrierin, joka jäi
erossa exmiehelleni. Asuin samassa kaupungissa kuin nyt. Haaveilin
omasta lapsesta, haaveilen edelleen..
Viisi asiaa tehtävälistalla:
*pitäisi: purkaa muovilaatikko, joka on kirjoituspöytäni alla,
ollut siellä muutosta (4 v) saakka, mutta mahtuu sinne hyvin :-)
* aloittaa yrityksen markkinoinnin tehostamistoimenpiteet, esitteiden
jakelua ym.
* käydä läpi vaatekaappia ja heittää pois liian kauan käyttämättöminä
olleet vaatteet
* lähteä lenkille (tänään)
* pudottaa painoa 10 kiloa

Suosikkivälipalojani?
voileivät, esim. maksamakkarakurkku
jugurtit, rasvattomat ja laktoosittomat
pullakahvit

Mitä tekisin jos olisin miljönääri?
Perustaisin ikäihmisille virkistäymispaikan,
jonne voisi tulla lomalle tai käymään päiväseltään.
Jonnekin luonnonkauniiseen rauhalliseen paikkaan.
Pihalla voisi olla lampaita ja talossa kissa&koira.
Kehittäisin nykyistä yritystoimintaa, ed. sisältyisi
siihen. Itselleni ostaisin pienen vaatimattoman paikan
meren rannalta tai saaresta. Adoptoisin lapsen
Kolumbiasta. Muutoin eläisin nykyisen kaltaista
elämää, ystäviäni, lukisin, tekisin töitä.
Kirjoittaisin ehkä kirjan. Ostaisin riippumaton
sinne merenrantapaikalle :-) Perustaisin
vanhusten paikkaan myös kauniin puutarhan.
Paikat, joissa olen asunut:
Espoo, Helsinki, Vantaa, Kerava ja ympyrä
on sulkeutunut takaisin Espooseen. Ai niin,
olen asunut myös vähän aikaa Karjaalla.

Ihkaensimmäinen kirjoitus

2008-06-30T20:26:00.000+03:00

Hei!

Tervetuloa seuraamaan Nasumurmelin arkea ja edesottamuksia.
Aiheina valokuvaus, elämän ilot ja surut, matkustaminen ym.
Valokuvissa usein kukkia, maisemia, vanhoja
kauniita muuntajarakennuksia eri puolilta Suomea, kuvia matkoilta
ympäri maailmaa.
Seuraava matka jos suinkin toteutuu Islantiin Kristina Reginalla.
Odottelemme malttamattomina tietoa, saadaanko aluksen moottori
ajoissa kuntoon. Tilaamamme matka on ensimmäinen, joka pitäisi
toteutua moottorikorjauksen jälkeen. Toivottavasti Saksassa osaavat
asiansa :-)
Tänään vapaapäivä Korkeasaaressa, häkin ulkopuolella. Aamulla
kova merisumu peitti näkymää keskustaan, iltapäivällä aurinko
jo lämmitti mukavasti.